Syksyn päivät

Aina jossain vaiheessa syksyä kaivan aina uudestaan ja uudestaan esiin Edith Södergranin runon Syksyn päivät. Viimeistään silloin, kun aamuisin mittari on pudonnut alle miinukselle, maa täyttyy lehdistä, omenat alkavat olla syötyjä. Illat, ja aamutkin, ovat jo pimeitä. Silloin tunnen vapauden kesän valosta ja lämmöstä. Toisaalta vielä myös niiden kaipuun. Runo on minulle kuin lohdutus, lupaus syksyn ja joulunodotuksen tunnelmasta, jonka jälleen kerran saan kokea. Matkalla kohti Joulua ja uuden vuoden alkua.

Syksyn päivät Höstens dagar

Syksyn päivät ovat läpikuultavia
ja metsän kultaa vasten maalattuja…
Syksyn päivät hymyilevät koko maailmalle.
Niin ihanaa uinahtaa vailla toiveita,
kylläisenä kukista ja väsyneenä vehreyteen,
viinin punainen seppele pieluksella…
Syksyn päivä ei kaipaa enää mitään,
sen sormet ovat järkkymättömän viileät,
unissaan se näkee miten kaikkialle
sataa loputtomiin valkoisia hiutaleita…

Höstens dagar äro genomskinliga
och målade på skogens gyllne grund…
Höstens dagar le åt hela världen.
Det är så skönt att somna utan önskan,
mätt på blommorna och trött på grönskan,
med vinets röda krans vid huvudgärden…
Höstens dag har ingen längtan mer,
dess fingrar äro obevekligt kalla,
i sina drömmar överallt den ser,
hur vita flingor oupphörligt falla…

– Edith Södergran –

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Syksyn päivät

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s