Kun asuin yksin, asuntoni ikkunasta näkyi syksyn ja talven kirkkaina iltoina kirkas ja suuri tähti. Se loisti taivaalla yksin, hieman erillään muista. Voimakkaana. Ajattelin, että se oli minun oma tähteni. Ihan ikiomani. Se oli aina taivaalla, riippumatta sitä mitä päivässäni oli tapahtunut. Edelleen se loistaa ja löydän sen taivaalta. Se on aina minun. Sinun, meidän kaikkien.
Mökillä mikään ole ehkä kauniimpaa kuin loppukesän ja alkusyksyn kirkas yö saaristossa. Ja yötaivaan tähdet. Linnunrata maitomaisena keskellä. Jossain taustalla pimeydessä lyövät laineet rantaan, ja tuuli ehkä viuhtoo jo puiden latvoissa. Tähdet tuovat valoa ja lohtua. Kirkkautta ja kauneutta syksyn pimeneviin iltoihin.
Rakastan valoa,
koska se näyttää minulle tien.
Siedän silti pimeää,
koska se näyttää minulle tähdet.
– The Light: lauluja valosta –
Tiesitkö, että jokainen tähti on aurinko? Ja aurinko on maapalloamme lähinnä oleva tähti? Tiesitkö, että jokainen tähti on yhtä kaukana toisesta tähdestä kuin se on meistä?
Kaipaan valoa ja rakastan tähtiä. Ikean ostosreissulta löysimme kotiimme jo hieman valoa, iloa ja lämpöä (klikkaa kuvia niin näet ne isompina). Ikean jouluiisin tunnelmiin pääset tutustumaan lisää täällä http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/categories/seasonal/winter_holidays/
Kun syksy tuntuu raskaimmalta haen komerosta kauniin valkoisen tähden. Sillä on oma paikkansa keittiömme ikkunassa. Se tervehtii meitä aikaisesta syksystä kevään alkuun. Ja valaisee pimeitä aamujamme ja iltojamme. Juuri silloin, kun pimeys tuntuu raskaimmalta.
Illalla löysin sattumalta vielä Hannele Huovin kauniin runon joulutähdestä. Mutta sen kerron teille myöhemmin. Jos ilta on kirkas, muista katsoa tänä iltana taivaalle. Voit löytää sieltä ihan ikioman tähtesi.
p.s. Isamu Akasaki, Hiroshi Amano ja Shuji Nakamura saivat muuten tänä vuonna fysiikan Nobel-palkinnon energiaa säästävien led-valojen kehittämisestä.
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 