Ensimmäiset ajatukset. Marraskuu.

Samettikukat. Jo lakastuneet.
Samettikukat. Jo lakastuneet.

”On marraskuu. Sataa. Kesä on äkkiä niin etäällä kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Silloin alkaa kaivata muutosta elämään, päiviä joina heräsi aamulla ja oli iloinen…”. (Tove Jansson)

Näinä harmaina päivinä tuntuu siltä, että miten taas jaksaa. Pimeys ja väsymys. Voisiko vain lähteä etelään kuten Nuuskamuikkunen tai alkaa valmistautumaan talviunille kuten muumit.

Marraskuu on sanansa mukaisesti kuin kuolema, se on harmaata ja ruskeaa. Monissa eri sävyissä. Se on kiihkeää ja malttamatonta talven odotusta, että maa saisi kauniin valkoisen, valoa hohtavan peitteen. Että kuolema olisi selätetty.

Talven jälkeen koittaa aina kevät, ja kesä.

”Päivän koitteessa Nuuskamuikkunen lähti hakemaan viittä tahtiaan, ne olivat meren rannalla. Hän kiipesi levien ja ajopuitten harjanteen yli ja pysähtyi hietikolle odottamaan. Sävelet tulivat heti, ja ne olivat vielä kauniimpia ja yksinkertaisempia kuin hän oli osannut toivoakaan.” (Tove Jansson)

Kiitos Tove taas. Loistava. Muumilaakson marraskuu.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Ensimmäiset ajatukset. Marraskuu.

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s