Hulluus. Joulu sellainen?

Jouluhulluus. Tunnistatko taudin, tai kärsitkö oireista? Ensimmäinen ajatus juhannuksena: jouluun on enää puoli vuotta. Viimeistään syyskuussa virittelet ensimmäiset valot ikkunaan tai pihalle. Lokakuu tuoksuu jo piparkakulta. Ostetaan ensimmäiset joululehdet, kurkkua lämmittää glögi. Lapset alkavat kysymään ’Äiti, koska kuusi tuodaan sisään?’

Jouluhulluus. Tai tunnelmointi tai mikä lieneekään. Minäkin marraskuusta huolimatta alan jo lämmetä. Oma äitini on minulle tämän tartuttanut. Viimeistään lokakuussa lapsuudenkodissani ripustettiin valot pihapuihin ja ikkunoihin. Siskon kanssa haimme tonttulakit esiin lokakuussa, pikkujoulukuusta kiersimme jo aikaisin marraskuussa. Joululaulut soivat koko syksyn. Meillä oli jouluaatto joka päivä, aikaisesta syksystä aina kalenterijouluun asti.

Äitini polttaa kynttilöitä. Aamuisin ja iltaisin. Ei keinotekoisia valoja. Vaan hämyä ja tunnelmaa. Kun, en enää asunut kotona, äiti muisti tilata minulle aina omat joululehdet. Ne tipahtivat luukusta jo lokakuussa, mikä päivän pelastaja! Joulun alla halusin usein viikonloppuisin kotiin, sitä lämmintä tunnelmaa ei voittanut mikään. Tiesin, että pihan valot valaisivat tietä, ja kyntteliköt loistivat ikkunassa. Ja jos oikein tarkkaan katsoi, saattoi sisällä talossa nähdä jo hiljaa nurkkiin hiipineitä tonttuja ja enkeleitä. Isän, ja nyt oman perheeni kanssa, siristelemme edelleen hämyisessä aamiaispöydässä, vain kynttilä saa palaa. Terveiset vaan isälle ja äidille ❤

Keittiö. Kodin sydän.
Keittiö. Kodin sydän.

Kaiken sen voimin selvisi yli marraskuun. Nyt tauti on lapsillani. Tähden ripustaminen keittiöön on kuin yhteinen juhlahetki. Ja voi sitä riemua, kun ensimmäisten piparkakkujen tuoksu lokakuussa täyttää talon. Nyt jo alkuviikosta etsimme muovikuusen lastenhuoneeseen. Ja ihan ikiomat jouluvalot. Niiden sytyttäminen aamulla ja illalla tuo tuikkeen lasten silmiin. ’Äiti, montako päivää on joululomaan?’ ’Äiti, saako jo laittaa joulukoristeet?’

Joulua odottamassa.
Joulua odottamassa.

Mikään ei voita tuota hulluuden tunnetta. Jouluhulluudessamme ei ole kysymys tavaroista, yltäkylläisyydestä. Se on yhdessä tekemistä ja innostumista. Ja iloa. Sohvaan vajoamista. Glögin hörppimistä. Piparkakkujen tuoksua. Seesteistä ilon ja valon odotusta.

Vielä kolme viikkoa ja saamme koristella kotimme jouluun. Se on perinteemme. Viimeisenä marraskuun viikonloppuna. Silloin joulu valtaa kotimme. Ja siitä nautitaankin sitten täysillä! Pientä varaslähtöä otetaan tässä pitkin matkaa…:)

Oletko sinä jouluhullu? Loistaako sinun ikkunassasi jo valot? Miten sinä valmistaudut jouluun?

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Hulluus. Joulu sellainen?

  1. Jouluhulluus on kaikista ihaninta hulluutta. Vai onko se ollenkaan hulluutta? Sehän on intohimoa kaikkeen siihen suloiseen mikä liittyy juuri joulunaikaan. Nyt on piha täynnä kirkkaita pieniä ledejä. Usein ikkunoilla palavat lyhdyissä kynttilät ja joulupaperit ja -narut ovat jo vallanneet paketointipöydän. Menu alkaa olla mielessä ja stressistä ei ole tietoakaan. Vahat joulukaavat on hajotettu ja uudet, kaikille mieluista ovat käytössä. Syödään hyvin, keskustelua, koiruuksien ilakointia, keskustelua, kuusenkoristeet välkkyvät, tuoksut, muistot…ulkona sataa lunta. Katsotaan tuttu jouluelokuva, pukeudutaan pöytään fiinisti tai vietetään villasukkajoulua, ihan miten halutaan, mutta joka joulu ennen kuin nuoret saapuvat, kuuntelemme Lumimiehen kanssa Johanne Rusasen levyn Joulun valoa.

    Meillä on jo kaksi viikkoa ollut satoja pieniä ledejä pitkien valkoisten verhojen takana. Sieltä ne tuikkivat kuin tähdet…

    Liked by 1 henkilö

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s