Se kadonnut joulumieli

Viime vuonna kadotin sen. Tai en sitä löytänyt. En lehtien sivuilta, kaappien nurkista. En piparin tuoksusta, lahjojen kääreistä. En ruoista tai juomista. Se vain pysyi piilossa. Ei edes nostanut päätään joulun allakaan. Joulumieleni. Oliko syynä pimeä, synkkä lumeton talvi? Tai kiire ja stressi? En tiedä.

Nyt joulumieli hiippailee jo nurkissa. Se höristää korviaan, kun kuulee tuttujen joululaulujen sävelet ja huokailee miten kauniin uuden joululaulun olen löytänyt. Joulumieli ihailee loputtomiin pimeydessä loistavia satoja, tuhansia valoja.

Joulumieli ei tiedä mitään ihanampaa kuin hyasintin tuoksu, joka ottaa vastaan ovesta sisääntulijan. Piparintuoksua se on haistellut nurkan takana jo lokakuusta alkaen, nyt se uskaltaa jo ihan lähellä. Eilen tuli uunista ulos taas pelillinen tai pari.

Joulumieli hieraisee silmiään katsellessaan lumihiutaleiden tanssia aamuhämärissä, maa on saanut valkean kauniin peitteen. Valo on taas voittanut pimeyden.

Joulumieli iloitsee lapsen lailla. Aidosti ja ehdoitta. Se antaa halauksen ja itkee välillä raivosta sunnuntairuuhkassa. Sitten se taas odottaa. Joulun toivomuslista on sen suuri salaisuus.

Joulumieli muistaa, että jollakin on ehkä vähemmän kuin meillä. Se antaa hieman omastaan, jotta muillakin olisi hyvä. Se uskoo ja luottaa, että rakkaus ja välittäminen kantavat meitä pitkälle. Joulumieli on kärsivällinen ja pitkämielinen. Se ehtii auttaa heikompaansa. Se muistaa ystäväänsä. Joulumieli ei tuputa itseään kylään. Se kunnioittaa jokaisen valintaa ja tapaa. Viettää tai olla viettämättä, joulua.

Joulumieli kääriytyy illalla huopaan, ja rauhoittuu. Se muistaa, että kiireellä ja paineella ei saa mitään aikaan. Mitä siitä, jos jouluverhot jäävät tänäkin vuonna ompelematta. Mitä siitä, jos piparit valmistuvatkin itse tehdyn taikinan sijasta valmistaikinasta. Tai, että jouluaskartelujen jälkeen voi todeta; kyllä, se peukalo on edelleenkin keskellä kämmentä.

Joulumieli katselee tähtikirkkaalle taivaalle. Ja löytää oman tähtensä. Joulumielellä on hyvä olla, juuri tässä ja nyt. Se toivoo rauhaa, ja että kaikilla olisi hyvä.

Se on minun oma joulumieleni. Sinun joulumielesi. Meidän kaikkien.

Juuri ennen. Aatonaattoilta.

 Lämpimän joulumielen resepti (tuntematon kirjoittaja)

4 rkl joulun taikaa
ripaus herttaista hymyä
hyppysellinen lumihiutaleitten tanssia valkealla nietoksella
ruokalusikallinen jouluisia säveliä
2 hyppysellistä joulukuusen tuoksua ja kynttilöiden pehmeää valoa
3 ripausta lahjakäärön rapinaa
maustemitallinen jouluherkkujen huumaavia tuoksuja
2 kauhallista touhukasta jouluvilskettä ja iloista yhdessäoloa
kauhallinen lasten riemukasta ilonpitoa
höystä vielä maun mukaan ripauksella lahjatoivomuslistaa

Valmista rakkaudella ja hartaudella, lämmöllä ja ilolla. Sekoita ainekset varovasti oikeassa suhteessa.Voit maun mukaan lisätä joulumieleen vaikkapa tähtien tuiketta, joulupukin reen kilkatusta ja joulurauhaa.

Oikealla reseptillä lämmin joulumieli säilyy sydämissä pitkään.

 Mistä sinä tunnet joulumielen? Mistä sinun joulumielesi syntyy?

 p.s. jos jo kaipaat jouluradiota, kuuntelepa vaikka YouTubessa Jouluradion v. 2013 soittolistaa. Lämmitä glögiä ja rauhoita hetki itsellesi ja läheisillesi.

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Se kadonnut joulumieli

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s