Täydellisen epätäydellistä – ja maailman parasta pannukakkua

Sitten he kaikki istuutuivat lumeen odottamaan onnettomuutta.Aika kului, mutta mitään ei tapahtunut.Vain pieni nyyti, se joka oli ollut juomassa teetä, pistäytyi esille puuvajan takaa. Se oli ottanut mukaansa kaikki sukulaisensa ja sukulaistensa ystävät, ja kaikki olivat yhtä pieniä ja harmaita ja surkeita ja palelevia.
– Hauskaa joulua, nyyti kuiskasi kainosti.
– Sinä olet todella ensimmäinen, jonka mielestä joulu on hauska, sanoi Muumipappa. Etkö sinä ollenkaan pelkää mitä tapahtuu, kun se tulee?”

Huomenna on tasan viikko jouluun. En osaa pelätä joulua. En ladata odotuksia ja tunnelmia vain niihin muutamaan päivään. Sillä olen matkasta nauttija, ne joulun päivät ovat minulle vain hetki pääteasemalla. Silti Helsingin Sanomien kolumni kosketti (varsinkin tuo täydellinen äiti-osuus…): Täydellinen jouluidylli – onko sellaista? Parhaimman joulun saa, kun on armollinen. Muille ja itselleen ❤ Juuri täydellisen epätäydellisen joulun.

Taisi olla Jani, joka kirjoitukseeni joulumielestä kommentoi, että hänen joulumielensä syntyy pienistä ohikiitävistä hetkistä. Tajusin itsekin, se menee vuoristorataa ja välillä haluaisi olla jo keväässä. Sitten se taas huomaa, miten tästä nautinkaan. Juuri siitä pienestä ohikiitävästä hetkestä, johon tartuin. Josta jää ikuinen jälki muistoihin.

Tunnelmia viikonlopulta. Vanhempieni ja siskoni luota. Viikonloppua ja synttäreitä.

Haluan jouluni täydellisen epätäydellisenä. Hetkinä. Joulun henki voi olla siinä kahdessa minuutissa aamulla, kun kaikki muut vielä nukkuvat. Laitan kahvin tippumaan ja kömmin pimeässä postilaatikolle. Sytytän pihan valot ja nautin vain hiljaisuudesta. Joulu voi olla se nopea tapaaminen kaukaisen ystävän kanssa kaupungin vilinässä.

Joulu on tunne siitä, että tänä vuonna tiedän vähällä toimeentulevan tuttavaperheen saavan apua, ja lasten paketteja. Joulu on illan viimeinen hetki, kun lastenhuoneesta kuuluu tasainen tuhina joulukynttelikön luodessa loisteen rakkaiden kasvoille. Joulu on yhteinen hengähdyksen hetki rakkaan kanssa. Illan hiljaisuus kynttilän loisteessa. On se paljon muutakin. Ensimmäiset lahjat kuusen alla, joulurauha, jouluateria.

Ja mitä joulu eniten on. Se on pitkään nukuttuja aamuja, pyjamapäiviä koko perheen kesken. Sitä ettei tarvitse olla täydellinen. Kiillotettu ja aina valmis. Joulupäivien rääppijäisiä. Joulu on aina tässä ja nyt. Juuri sinun luonasi kuten haluat.

Näistä päivistä, vielä matkalla Jouluun, nautimme tänään maailman parasta pannukakkua. Se löytyy muuten Kinuskikissan blogista. Joulukuusi odottaa jo kuistilla.

(ote: Tove Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia 1962 )

Mainokset

6 kommenttia artikkeliin ”Täydellisen epätäydellistä – ja maailman parasta pannukakkua

  1. Upeita kuvia kaikki! Olet saanut vangittua kameralla kauniita hetkiä meidänkin iloksemme! Kolme päivää töitä vielä, ja sitten saa keskittyä kokonaan joulun viimeisiin valmisteluihin 🙂 Villasukkapäiviä odotellessa toivotan kaunista keskiviikkoa sinulle!

    Liked by 1 henkilö

  2. Minusta joulu jo sinällään on kaikki rauha. En osaa enää stressata, en valmista enää edesmenneen anopin täydellistä joulua. Nuoret saapuvat koirineen, hääpäiväkin hurahtaa siinä samalla ja vuodenaika juhlista ihanin on aina vain joulu, muista en välitä. Onneksi joulu on tänä vuonna oikein pitkä.

    Liked by 1 henkilö

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s