Tuntuuko sinusta koskaan siltä

Tuntuuko sinusta koskaan siltä, että tekemättömien asioiden listalla on noin 200 asiaa? 200 asiaa, jotka vaativat huomiotasi ja toimenpiteitä. Jonain päivänä tulee yht’äkkiä hetki, kun et enää muista niistä yhtäkään. Lapsen luistimet päiväkotiin, toisen kouluun. Ne muistin, mitä ne 198 asiaa olivat?

Tammikuu painaa sitkeästi päälle. Vaikka viimeisiähän tässä viedään. Talviaamujen taikahetket vaihtuvat päivän työrupeamaan: missä kokouksessa minun pitikään olla, lupasinko kommentoida jotakin? Ai, senkö lupasin vielä ennen lomaani hoitaa? Sähköposti sinne ja toinen tänne. Joko vastasin?

Muistan sentään lapsen hakea. Toinen suoriutuu onneksi kotiin yksinkin, tai no taksilla. Illalla mietin pitikö tänään vielä jotain. Ei sentään, loppuviikolla: temppukoulu, uimakoulu, kaverisynttärit…ai niin se parturikin! Kaupassakin piti käydä. Reissuvihko, muista lukea! Pakkaa reppu!

Ehkä on aika ottaa aikalisä. Pienen tauon, ja herkutteluhetken jälkeen asioita on ehkä vain enää 50. Ja niistäkin 25 muistissa kännykän kalenterissa. Loppuja en jaksa muistella. Joku muu tehnee sen puolestani. Viimeistään, kun suorituspäivä on ohi. Tai sitten ne olivat vain kuvitelmaani.

Etätyöpäivä kotona. Päivän lounas.
Etätyöpäivä kotona. Päivän lounas. Ihan itselleni.
Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”Tuntuuko sinusta koskaan siltä

  1. Ei tunnu enää. Päätin lopettaa suorittamisen, post it-lappu elämän ja pysähtyä. Kun ottaa aikaa prosessoida elämäänsä ja sen prioriteetteja, näkee metsän puilta. Olen aina noussut kaikkiin juniin ja niihinkin, jotka eivät lähteneet. Nyt saavat junat mennä ja tulla, mutta minä valitsen tarkoin, mitä todella haluan. Paussi on ollut kaiken väärti! Sitä samaa sinulle eli ajanhallintaa ❤

    Liked by 1 henkilö

  2. Tuntuu- vaikka en työelämässä nyt olekaan 😊 ja vähän tähän liittyen kirjoittelinkin tekstiä itselleni (luonnosvaiheessa)- asioista joita ei vaan muista hoitaa. Ja sitten on vielä iso kasa niitä joita ei edes muista unohtaneensa 😊 mutta maailma pyörii silti- ja me siinä mukana, ollaan armollisia 😊

    Liked by 1 henkilö

    1. 🙂 Ihmeesti tässä tosiaan eteenpäin porskutetaan 😀 Taitaa olla vähän niinkin, että välillä vain pitää levätä, ja delegoida hommia muillekin. Kyllä tämä maailma tosiaan pyörii, ja me sen mukana 🙂

      Tykkää

  3. No vaikea sanoa, kun en muista asioita, jotka olen unohtanut 🙂 Ennen olin supermuistaja, mutta erinäiset vastoinkäymiset (lapsen hengenvaarallinen sairastuminen ja sen jälkeen seuranneet vaiheet, kroonistunut unettomuus etc.) veivät muistin kokonaan. Onneksi mies hoitaa paljon juoksevia asioita. Toisaalta muistin heikkeneminen on joskus armollistakin 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Luulen, että olen itse siinä tilassa, että stressi on saanut jo sellaisen otteen ettei enää pysy perässä 🙂 Siinä mielessä voin samaistua tunteeseen, että järkyttävän tapahtuman jälkeen ei vain enää muista. Se lienee elimistön tapa suojella. Toisaalta on hyvä, että oikeasti tilanteista selviää vähemmälläkin. Se on totta 🙂

      Tykkää

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s