Talvi! Siitähän voi pitää!

Metsä oli aivan hiljainen ja liikkumaton. Jokin suuri lumikimpale pudota hupsahti silloin tällöin oksalta maahan. Oksa keinui hetken, ja sitten kaikki oli elotonta.

– Koko maailma nukkuu talviunta, mietti Muumipeikko. Minä yksin olen hereillä enkä osaa nukkua. Minä yksin vaellan vaeltamistani päiviä ja viikkoja, kunnes minäkin muutun lumikinokseksi, josta kukaan ei edes tiedä mitään.

Talvi. Raskaasta ja kiireisestä viikosta huolimatta on talvi täynnä iloja. Suurin niistä: tammikuu alkaa olla voitettu! Sen vaihtuminen helmikuuhun on kuin lupaus tulevasta keväästä, että talvi ei kestäkään ikuisesti.

Se on kuollut. Koko maailma on kuollut minun nukkuessani. Tämä maailma kuuluu jollekin toiselle, jota minä en tunne. 

Kerro minulle lumesta, sanoi Muumipeikko istuutuen isän kauhtuneeseen puutarhatuoliin. Minä en käsitä sitä.

– En minäkään, sanoi Tuut-tikki. Sen luulee olevan kylmää, mutta jos siitä tekee lumitalon, on talo lämmin. Sen luulee olevan valkoista, mutta toisinaan se on punertavaa, ja toisinaan sinistä. Se voi olla hyvin pehmeätä ja se voi olla kovaa kuin kivi. Mikään ei ole varmaa.

Talvi. Pidän niistä villasukista, vastaleivotusta leivästä ja vilteistä. Kupposesta kuumaa, kaakao nam! Kirjoista. Pidän siitä, kun pakkanen puraisee poskenpäitä, ja lumi narskuu kenkien alla. Iltakävelyistä kotikulmilla. Luistelu, piruetteja ja melkein spagaattejakin: vielä täytyy harjoitella. Lämmöstä, joka tulee kotioven avattua vastaan. Talven rauhasta, ja valkoisesta. Harmaan sävyistä.

Innokas, pieni luistelija. Ensimmäistä kertaa tänä talvena jäällä. Hengähdystauko.
Innokas, pieni luistelija. Ensimmäistä kertaa tänä talvena jäällä. Hengähdystauko.

Aurinko nousi päivä päivältä korkeammalle. Lopulta se oli päässyt niin korkealle, että muutama varovainen säde pirahti jo laaksoon asti. Se oli hyvin tärkeä päivä.

Siitä harvinaisesta kirkkaasta päivästä, sinisestä taivaasta. Ensimmäisistä kevätkukista keittiön työtasolla. Ja niistä, jotka malttamattomasti odottavat maan sulamista. Satunnaisista auringonpilkahduksista, muistuttavat että täällä minä aurinko olen!

Hiutale toisensa jälkeen laskeutui hänen lämpöiselle kuonolleen ja suli. Hän tavoitti niitä käpäläänsä ihaillakseen niitä hetken, hän katsoi ylöspäin ja näki niiden leijuvan kasvojaan kohti. Niitä tuli yhä enemmän ja enemmän, pehmeinä ja kevyinä kuin untuvat.

Ilta luistinkentällä.

Näinkö se käykin mietti, mietti Muumipeikko. Ja minä, kun luulin, että lumi kasvaa alhaalta päin! Ilma oli muuttunut leudommaksi. Lumihiutaleiden takia ei voinut nähdä ympärilleen, ja Muumipeikon valtasi sama hurmio, jota hän tunsi aina kesällä kahlatessaan mereen. Hän heitti kylpyviitan yltään ja heittäytyi pitkin pituuttaan kinokseen.

Talvi! hän ajatteli: Siitähän voi pitää! 

 Kaunista talviviikonloppua sinulle ❤ Mitä sinä pidät talvesta?

(Otteet: Tove Jansson, Taikatalvi)

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Talvi! Siitähän voi pitää!

  1. Talvi on tarpeen! Talvi on kuin luolanainen aikaa, perheaikaa, rauha-aikaa. Saa olla just kuten haluaa eikä juosta kaiken maailman kissanristiäisissä. Voi vaeltaa lumisia rantapolkuja, seurata suuren veden jäätymistä ja odotella jääaurinkomurtomaahiihtokelejä. Sisukas jouluruusu kukkii etupihalla, linnut ja oravat käyvät syömässä. tuttu viime kesään kurre syö vain hasselpähknöitä kädestäni, joten päivän kohokohta voi olla vaikka tuon palleron varovainen kosketus käteen. Talviputarha on usein se kaunein ja helpoin. Lumi, hellä,lämmin lumi, peittää kaiken kauniisti. Rikkaruohot eivät odota kitkijää ja puuterilumessa on kiva lykkiä työntimellä polkuja puutarhaan aina green houseen saakka, jossa sitten voikin nauttia kuumat kaakaot kera armaan. Pidän vieläkin kiinni talvesta, vaikka luenkin jo kevään ensimmäistä puutarhakirjaa. Pakko myöntää, että muscarien houkutus on käymässä ylivoimaiseksi…

    Lumikaunista talven jatkoa ❤

    Liked by 1 henkilö

  2. Itse olen ollut aikuisikäni aika lailla kesän lapsi. Pienenä olin pihalla myös kaiket talvet pulkkamäessä, hiihtämässä ja lumileikeissä. Nykyisin kun kävelen pitkähköä työmatkaa, olen oppinut taas nauttimaan ulkona liikkumisesta talvellakin (ja hankkinut tyylikkään sijaan lämpimän ulkovaatetuksen, millä on paljon vaikutusta talvi-ilmasta nauttimiseen). Muistan taas pakkaslumen narahtelun kenkien alla ja erilaisten lumien tuoksun. Maalaistyttö sisälläni on heräämässä uudelleen eloon 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Olen itsekin huomannut, että vanhemmiten kaipaan paljon enemmän lämpöä ja valoa kuin joskus nuoruudessa. Optimaalista olisi jos maaliskuussa jo oikeasti koittaisi kevät eikä talvi olisi niin kamalan pitkä. Minäkin ulkoilusta talvella, nimenomaan mukavassa pienessä pakkasessa. Mutta on ihanaa, kun tietää että suunta on taas kohti valoa, ja lämpöä 🙂

      Tykkää

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s