La vie est une plage. Kun elämä on yhtä rantaa. Ja muita oppimisia.

Viisivuotiaamme on nyt täysin vakuuttunut, että hän osaa suomen ja ruotsin lisäksi puhua täydellistä ranskaa. Hotellimme asukkaana olevan perheen hurmaava pieni ranskatar Jeanne sai nuoren miehen puhumaan ranskaa omintakeisella höpöhöpökielellään. Milloin puhe oli täysin itse innovoitua, milloin pleikkaripelien englanninkielisiä repliikkejä, milloin ruotsia ranskalaisittain äänettynä. Meillä oli naurussa pitelemistä, kun nuoripari pelasi hotellin nurtsilla palloa.

Lasten kanssa on hauska matkustaa. He kantavat arjen mukanaan vain toisiin puitteisiin. Tälläkään kerralla ei säästytty veljesten välisiltä riitelyiltä, oksennuksilta tai räkätaudilta. Mutta lasten kanssa oppii. Lapset pujahtavat ympäristöön ehdoitta ja sopeutuvat joukkoon. Se taitaa ollakin se loman paras osuus. Kun osaa elää  hetkessä ja nauttia siitä.

Ei tarvitse ehkä juosta kaikille retkille, saarille ja rannoille. Nähdä sitä ja tuota, ja vielä kolmattakin. Minäkin olin laatinut listan viime talven reissun jälkeen, mitä vielä pitäisi nähdä. Minne on ihan pakko mennä. Jossain vaiheessa oli vain pakko antaa periksi, ja nauttia. Viime syksyn työuupumus hulahti jossain vaiheessa lomaa onneksi kauas Atlantin aaltoihin, ja lopulta sen pohjamutiin. Täydellisen loman reseptiin kuuluivat ne mistä jo viime postauksessa puhuin. Ne yksinkertaiset asiat.

Jos poikamme osasivatkin sujahtaa lomatunnelmiin noin vain kumpikin omalla tyylillään, niin kyllä miehenikin osasi. Hänen mottonsa oli la vie est une plage. Vapaasti käännettynä, että elämä on yhtä rantaa. Ja niinhän se vähän kai oli 🙂 Vielä vähän. Valokuvia ja tunnelmia.

Hyödynsimme rantoja reunustavien puiden varjot. Esikoinen snorklaili ja sukelteli, ja muuten vain huuhtoi itseään vedessä meidän kaikkien edestä. Kuopus rakenteli välillä kakkuja, kiipeili puissa tai istuskeli niissä tikkaria imien. Välillä vain ihmettelimme. Mitä vedestä löytyi. Ja mitä rannalta löytyi: edellisen päivän häävastaanoton puitteet. Välillä lounaalle, ja jääkylmälle mehulle. Paratiisirantojen ikävä puoli: ihmiset, jotka roskaavat. Järkeen ei mahdu, miten kukaan kehtaa pilata näitä maisemia roskilla ja lasinsiruilla?!

Hotellilla pelasimme taas palloa. Ja uimme altaalla. Nautimme toistemme seurasta. Ihailimme kukkia. Ihmettelimme viereisen puun banaaneja, ja niitä lepakoita…

Kävimme retkillä. Olimme hieman läheisen kylän karnevaalitunnelmissa: paikallinen karnevaaliaika päättyi samaan aikaan kuin lähtömme oli. Katselimme ympärillemme, arkea, ja ajelimme. Auto on täällä ehdoton.

Itse nautin eniten siitä pimeän illan hetkestä. Kun voisi istua vain ikuisuuksia terassilla ja ihmetellä yön ääniä, mahtavaa tähtitaivasta. Nauttia hyvästä kirjasta. Siitä, että mieletön lämpö kietoo sinut syleilyynsä ja tuntuu kuin aika pysähtyisi.

Paljas silmä näkee vain muutaman tähden, kamera kamalan paljon enemmän.
Paljas silmä näkee vain muutaman tähden, kamera kamalan paljon enemmän.

Tänään saattoi täällä pääkaupunkiseudullakin tuntea kevään tuoksun ilmassa ja nähdä sinisiä paloja pilvien raossa. Pihalla jouluruusut yrittävät jo nostaa silmujaan. Ihan pian on virallisesti kevät. Ehkä on aika korjata lastenhuoneiden jouluvalot ja keittiöön jääneet jouluverhot odottamaan. Maltan tuskin odottaa, kun luonto vihertää taas…

Mainokset

7 kommenttia artikkeliin ”La vie est une plage. Kun elämä on yhtä rantaa. Ja muita oppimisia.

  1. Mikään ei voita juuri pimeneviä iltoja ja tähtitaivasta, oletpa missä vain. Tuossa kollaasissa oleva mustavalkokuva koskettaa ja vaikuttaa. Ihana putous!

    Lapset omaksuvat heti kaiken. Oikein imevät kieliä ja uusia ihmisiä, Olimme monta vuotta keväällä ja syksyllä Keski-Euroopan reissulla ja kuopuksemme mukana vauvasta asti: Hänelle saksasta tuli helpoin kieli ja jollakin tavoin myös omin, vaikka arki painottaakin koko ajan englantia.

    Varmaan ihana loma, jonka voimin jaksatte loskan ylitse ❤

    Liked by 1 henkilö

    1. Kyllä tällä aurinkoannoksella jaksaa loskan yli! Kuopus jo pohtikin, että jos matkustamme Saksaan että hän ei osaa sitä kieltä vielä 🙂 Mikä sattuma: minullekin saksa on ollut aina se helpoin kieli opetella, ruotsin ohella vaikka luinkin niitä lyhyinä kielinä koulussa. Englannin kielioppi ei ollut lainkaan vahvinta aluettani…:)

      Tykkää

  2. Kiitokset ihanasta kesäisestä tuulahduksesta rannekorun muodossa ja muutenkin lähettämästäsi ilahdutushaasteen lahjasta! Kiitos myös kauniista sanoistasi kortissa ❤ Postin saapuminen ilahdutti flunssaviltin alla kököttäjää kovasti 🙂

    Liked by 1 henkilö

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s