Valoa!

Jos kevään lupaama vihreys saa sydämeni jälleen laulamaan, niin valo saa sen huokailemaan. On jo melkein valoisaa, kun aamulla kukonlaulun aikaan kävelen asemalla. Jos on pilvistä, kaukaa taivaanrannassa pilvien seassa voi nähdä raon, josta tiedän. Aurinko nousee.

Joka päivä se kipuaa pilvien takana ylemmäs ja ylemmäs taivaalle. Oi sitä onnea, kun pilvet väistyvät ja sen valloittavat säteet tavoittavat minut, ja maanpinnan. Joka päivä varjoni on hieman pidempi kuin eilen.

Valo palaa. Se saapuu melkein kuin varkain, vähä vähältä. Lopulta tuntuu kuin joku vetäisi paksun verhon syrjään. Valo saa ihmisessä ihmeitä aikaan. Tuntuu kuin energia palaisi pitkältä matkalta, voin vain ihmetellä missä se on ollut nämä kaikki kuukaudet. Voisin tuijottaa lumen alta paljastunutta pihaa tuntikausia, paljas asfaltti tuntuu kuin uudelta jalkojen alla. Odotan, koska jäätelökioski aukeaa. On vielä kylmä. Nenänpäätä nipistää ja tuuli tunkeutuu takin alle, ei ihan vielä.

Jäätelökioski. Odotus.

Vielä ennen pimeän laskeutumista vilkaisen ulos. Aurinko laskee jossain kaukana. Taivaalle nousee kaunis illan kajo. Pakastuu. Mutta on silti kevät.

Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Valoa!

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s