Multaterapiaa

Kevät on ihanaa uudestisyntymisen aikaa. Luonto herää, maailma saa taas värit. Aurinko paistaa. Tuntuu kuin kaiken pimeyden ja lumen alta paljastuisi kokonaan uusi maailma. Silti, keväässä on jotain melankolista. Aurinko paistaa ikkunoihin, ja paljastaa sen kaiken lian ja pölyn jonka vuosi niihin on kerännyt. Enää ei voi paeta ylisuuriin villatakkeihin, kaulaliinan taakse: kevätvaatteet tuntuvat ahdistavilta, paljastavan talven aikana kertyneet herkkukilot (jostain syystä tämä ei häirinnyt talvilomalla lainkaan 😀 ). Kuntokuurikin keskeytyi taas flunssaan.

Kevät nostaa tunteita pintaan. Mietteitä tulevasta ja menneestä. Minä ikävöin usein isoisääni. Hän tulee mieleen arjen pienissä tilanteissa, yllättäen. Silti aina yhtä vahvana. Hänen äkillisestä kuolemasta tulee vappuna jo 14 vuotta. Pitkä aika. Muistan sen aamun silti vieläkin, äitini soiton.

Omenapuut kukkivat jo. Ikkunalaudallani.
Omenapuut kukkivat jo keittiössä.

Isoisäni oli kiltti. Liiankin. Hän piti huolta muista välillä liikaakin. Viisi tytärtään olivat hänen silmäteränsä. Silti hänellä riitti aina aikaa meille lastenlapsille. Minulla ja sisaruksillani oli erityinen onni: asuimme monta vuotta maalla isovanhempiemme naapurissa. Juoksu alapihalle, turvaan kun maailma murjoi. Syömään mamman pullaa. Pappani vei meidät kalastamaan. Opetti suomustamaan ja perkaamaan. Kunnioittamaan luontoa maalla ja merellä.

Basilikan tuoksu on keittiön parhaimpia tuoksuja. Perhonen lennähti mukaan keväiseltä retkeltä Koiramäen pajutilalle.

Välillä ajatus karkaa tulevaan. Siihen mitä minä olen, mistä tulen ja mihin menossa. Tässä kaikessa arjen hullunmyllyssä. Sitten sitä palaa taas tähän päivään. Ehkä tämä johtuu tästä flunssastakin, kun kurkussa on kaktus, ei mikään oikein tunnu miltään.

Mikä voikaan olla keväällä terapeuttisempaa kuin iskeä kätensä multaan?

Tänään oli pakkaspäivä, kaivauduin villatakkiini ja kaulaliinani, ilmassa leijaili satumaisesti lunta. Mutta silti. Keväällä saan parasta terapiaa sormieni upottamisesta multaan, siitä tunteesta että jokin uusi alkaa tässä kasvamaan. Nekin, jotka ovat olleet talvihorroksessa heräävät. Rairuoho nostaa päätään. Omenanpuun kukat kukkivat maljakossa, hevoskastanjan oksakin vihertää.

Lapset juoksevat nauraen syliin. Joku muistaa kysyä mitä minulle kuuluu. On hyvä.

p.s. ihan huippua: voitin sisäänpääsylipun Helsingin Kevätmessuille vihertävän inspiroivasta 100%outdoor-blogista! Kiitos vielä onnettarelle ❤

Mainokset

10 kommenttia artikkeliin ”Multaterapiaa

  1. Kevät on minustakin ihanaa aikaa – valo lisääntyy ja uusi alku on jälleen ovella. On jännää, miten eri vuodenajat ja hetket tuovat menneitä asioita mieleen. Eikö olekin ihanaa, että elämässä on ollut niin merrkityksellisiä ihmisiä ympärillä, että he muistuttavat itsestään vielä aikojenkin jälkeen. Itselläni on samankaltaisia ihania muistoja. Ihanat muistot kantavat läpi elämän.
    Pikaista paranemista sinnekin. täälläkin on kaktukset vallanneet nielun – kevään oireita nekin 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Kyllä neljä vuodenaikaa on mukava, kevät on aina yhtä ihana talven jälkeen. Tosin se voisi tulla hieman nopeamminkin… 🙂 eri vuodenajat tuovat tosiaan eri tavalla asioita mieliin.,Rakkaat tosiaan elävät muistoissamme, kanssamme, ikuisesti ❤

      Tykkää

  2. Minä en oikeastaan ole ollenkaan kevätihminen, en Suomen kevään, sillä se on kiduttavan hidas ja sitten tulee näitä julmia jaksoja, jolloin yöksi luvataan -15–20 astetta. Tänäänkin harsotin taas kaiki arasta magnoliasta alkaen. Parhaimmat kevääni olen viettänyt Saksassa ja Itävallassa. Tänä vuonna kevät suomessa. Huhtikuustakin on selvittävä, vaikka se on kuukausista julmin.

    Minun kauteni, aika, jolloin olen enempi minä, alkaa mansikoista, uimisesta, mustikoista ja siitä hetkestä, kun poimin omasta lehdosta ensimmäiset kantarellit. Heinäkuussa saapuvat Italian illat ja siitä alkaa pitkä jakso, jolloin vain nautimme ja kaikki ateriat syödään ulkona usein vielä lokakuun puolellakin: Untuvatakit on keksitty!

    Kukapa ei nauttisi hedelmäpuiden kukkimisesta, ensimmäisestä sitruunaperhosesta, sinivuokoista…,mutta sitä ennen on monta likaista ikkunaa, monta kylmää yötä ja paljon siitepölyä. Toukokuussa on kuitenkin syntymäpäivä ja silloin käyn lounaalla parhaan ystäväni kanssa, jolta tänä vuonna saan lahjaksi helmiorapihlajan. Googlaappa niin sinäkin hullaannut ❤

    Liked by 1 henkilö

    1. En ole koskaan ajatellutkaan, että Suomen kevät on tosiaan koettelevuudessaan julma! Olen itsekin viettänyt erään kevään Etelä-Saksassa: siellä kirsikanpuut kukkivat maaliskuun lopulla. Lunta saattoi kyllä tulla vielä, mutta vain väliaikaisesti. Sen kevään jälkeen olen kaivannut kevättä aikaisemmin ja aikaisemmin.

      Helmiorapihlaja…hmmm…aivan käsittämättömän kauniit kukat! Tiedätkö, jo mielessäni voisin etsiä sille pienellä pihallamme paraatipaikan…

      Tykkää

  3. ”Mikään ei ole kovin tärkeää, paitsi puutarhanhoito. Eikä sekään ole kovin tärkeää”, sanoo muistaakseni kiinalainen sananlasku. Muistan lukeneeni, että mullan käsittelystä ihan oikeasti ihmisen elimistössä käynnistyy jokin prosessi, joka lisää onnellisuutta (hormoneja tjs.) Itse olen kuitenkin todellinen antimultasormi. Yksi viherkasvi on sisällä, jota ei tarvitse muistaa hoitaa ollenkaan. Pihallakin kasvaa lähinnä mäntyjä 🙂

    Tykkää

    1. Eli multaterapiassa on siis jotain perää 🙂 Toimistotyöläisenä mullan kanssa vehtaaminen on todella mukavaa vaihtelua. Toisaalta myönnän kyllä, että minullekin sopivat parhaiten lajikkeet, jotka ovat sitkeitä ja helppohoitoisia. Ja, jotka eivät säikähdä jos jäävät ilman vettä viikoksi 😀 Silti yritän kyllä välillä kokeilla jotain eksoottisempaa lajikettakin. En olisi ikinä uskonut, että mm. magnolia on säilynyt jo useamman talven yli pihallamme.

      Tykkää

  4. Kirjoitit niin kauniisti isoisästäsi ♥ Keväällä on minullekin erityinen merkitys mutta eri tavalla- kolmen lapsemme syntymäpäivät ovat keväällä ja kevät tuo aina minulle mieleen syntymän ihmeen, odotuksen ja taianomaiset hetket vastasyntyneen kanssa. Ne muistot yhdistettynä luonnon heräävään kauneuteen- kyllä, saattaa olla että kevät on sittenkin vienyt sydämeni ♥ Ihanaa maaliskuun viimeistä päivää sinulle!

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos ❤ onpa hauska, että teidän perheessä vietetään keväällä noin monia synttäreitä. Kevät on siihen oivaa aikaa. Meidän perheessä synttärit osuvat syksylle ja talveen, mutta sekin on toisaalta omalla tavallaan mukavaa 🙂 Mukavaa maaliskuun loppua myös sinulle!

      Tykkää

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s