Meidän metsämme

Pääsiäinen sai arvoisensa lopun toisena pääsiäispäivänä. Jo aamulla aurinko pilkisti verhojen takaa, nurmikko oli kirkkaan yön jäljiltä kuuran peitossa. Olimme jo aiemmin päättäneet tehdä pääsiäislomalla kunnon metsäretken. Maanantai oli ilmansa puolesta tähän juuri täydellinen päivä.

Jos meri on mielenmaisemani tulee metsä heti toisena. Toisaalta näiden kahden ei tarvitse olla toisiaan poissulkevia. Olen viettänyt lapsuuteni Turun sisäsaaristossa. Siellä minulla oli meri edessäni, ja metsä heti takanani. Miten onnellisia olimmekaan tuollaisesta paikasta. Me lapset otimme siitä kaiken irti.

Nuuksio kevätauringossa.
Nuuksio kevätauringossa.

Nyt ruuhka-Suomessa asuvana metsä ei aina tunnu niin kovin itsestäänselvyydeltä. Meillä on onni, että metsää löytyy melko läheltä kotiamme. Metsää on myös mökillämme, omassa saaressamme vähemmän ja naapurisaaressa senkin edestä. Ne metsät tarjoavat meille litroittain mustikkaa ja puolukkaa. Sieniä. Leikkipaikkoja, ja kesän kuumana päivänä viilentävän suojan. Ja mikä hauskinta linnuille kodin.

Kunnon jalkineet jalassa ja eväsreput selässä lähdimme. Ajoimme Nuuksion kansallispuistoon ja kävelimme maastoltaan haastavan neljän kilometrin Haukankierroksen. Olenpa ylpeä pikkupojistani!

Metsästä puhutaan joskus suomalaisten kirkkona. Metsässä voi hiljentyä. Siellä oppii kuuntelemaan. Haistamaan. Mikä onkaan rentouttavampaa kuin seisoa keskellä keväistä metsää. Jostain kuuluu lintujen liverrys, toisaalla pulppuaa iloinen puro. Kenkien alla narskuu vielä välillä lumi, mutta suurilta osin on jo sulaa. Keväinen metsä tuoksuu tuoreelta, märältä, mullalta.

Myrskyn jälkeen.
Myrskyn jälkeen.
Vielä jäässä.
Vielä jäässä.

Metsästä löytyy leikkikaluja vaikka kokonaisen mielikuvitusmaailman rakentamiseen. Yllätys aina on, että metsässä ei ehdi kaivata kodin lelukaaoksen sisältöä. Metsässä täytyy olla eväät mukana: pieni tauko ja pienetkin miehet jaksavat taas. Tämä taisi olla se jännittävin kohta.

Kevään vihreys on jo metsässä. Se on jollain tapaa niin viatonta, ja täynnä toivoa ja elämää. Pienet kuuset pinnistävät isompien juurilta kohti valoa. Mustikanvarvut odottavat lehtiään, kukkiaan. Puolukat tulevat vielä hitaammin. Esikoiseni odottaa jo sieniä, siihen on hieman vielä matkaa.

Sammalmättäällä.
Kohti valoa.
Kohti valoa.

Olen oppinut kotoa ja isoisältäni luonnon ja metsien kunnioittamisen. Toivon ja toivon, että myös lapsillani on mahdollisuus viedä joskus omat lapsensa metsään. Että meillä vielä olisi metsää. Sillä metsä on elämämme elinehto. Meidän elinehtomme. Minun, meidän metsämme.

Advertisements

12 kommenttia artikkeliin ”Meidän metsämme

  1. Kuuset
    Kuusien alla
    pienet kuuset
    suuria kuuntelevat
    (Pentti Saarikoski)

    Metsän keskellä kasvaneena metsä on läheinen. Mereen perehdyin vasta toistakymmentä vuotta sitten, ja sisämaan kasvattina palelen sen rannalla aina, kesälläkin 🙂 Mukavaa kevätlämmintä viikkoa ❤

    Liked by 1 henkilö

    1. Olipa ihana Saarikosken kuusiruno. Sopii sinne metsään, jossa tosiaan oli valtavasti pikkukuusia isojen kuusien alla kasvamassa. Ihanaa jos vihdoin saadaan keväisiä lämpötiloja! Mukavaa kevätviikkoa sinullekin ❤

      Tykkää

    1. 😀 Täytyy sanoa, että en ihan heti kadehdi muuttolaatikoiden keskellä elämistä. Mutta uusi koti varmaan kyllä aika kiva 🙂 Mekin jo mietimme, että täytyy lähteä metsään pian uudestaan. Tsemppiä sinne muuttohommien keskelle ❤

      Tykkää

  2. Saima Harmaja muistaakseni on myös sanonut ’Metsä mun kirkkoni on.’. Saari, jossa asumme on metsäinen ja vuorinen. Tämä on jotenkin täyttä idylliä, vaikka Päijänteen tilalla voisikin olla meri. Saareltamme saamme mustikat aina, sillä vaikka mikä kuivuus olisi vienyt mustikat, täällä ei halla, ei kuivuus, ei mikään.

    Olen kuullut Nuuksiosta Helsingin seudulla asuvilta ja onhan se aivan uskomaton keidas suuren kaupungin lähellä. Kuin villi erämaa, mutta reittiopasteilla, kuten on meilläkin täällä patikkapolut.

    Kun lapsemme olivat pieniä, kaikki kotikatumme lapset olivat samaa ja huokailimme aina ilahtuneina muiden vanhempien kanssa, kun ei tarvinnut lähteä keinotekoisiin puuhamaihin: Saaren ja järven tarjoamat virikkeet riittivät. Majanrakennusta, telttailua, eläinten seuraamista, uimista, sitten jo kaverin kanssa kumiveneellä pikkusaaren yöksi telttailemaan, Peikkovuoden luolastot…

    Ihanaa toivottavasti keväisen viikon jatkoa sinulle ❤

    Liked by 1 henkilö

    1. Vain vain kuvitella mikä ihanuus kotipaikkanne Päijänteellä on, oih! Metsä on tosiaan loputtomien leikkien idea-aitta, voi niitä lapsuuden muistoja…Metsässä huomasin, että omat lapseni tarttuvat samoihin teemoihin ja leikkeihin. Nuuksio on upea paikka, vaikka jossain takaraivossa välillä kummittelikin tieto, että Nuuksiossakin on karhunpesiä. Toisaalta ajattelin luottavani siihen, että suuressa metsässä on tilaa meille kaikille. Ihania kevätpäiviä sinulle Päijänteen rannoille ❤

      Tykkää

  3. Terveiset tämän aamuiselta keväiseltä metsälenkiltä! 🙂 Peipposet jo lauloivat kilvan muiden sirkuttajien kanssa ja myrskyn jälkeen oli ihanan tyyntä. Aurinko paistoi niin, että takki sai lähteä.

    Ihana lukea tekstejäsi, sillä ne ovat kuin suoraan omista ajatuksistani. 🙂

    Liked by 1 henkilö

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s