Taas pian, saareen.

Palasin marraskuussa viime kesään kaiken sen harmauden ja hivuttautuvan kaamoksen keskellä postauksessa Paluu hetkeksi kesään. Nyt kevään myötä palaamme saareen taas. Ihan pian. Viemme veneen huoltoon. Sen jälkeen sen voi taas laskea veteen. Mökki vilahtelee puheissamme, mietin taas sisustusideoita. Entäs piha sitten: tänä vuonna mansikkamaa ja kurpitsoja aluillaan olevista taimista, ruukkupuutarha ehkä?  Miehellä muhii päässä takuulla treffit lautakasan, sirkkelin ja moottorisahan kanssa, noh sittenpähän näen mitä tänä vuonna… Lapsetkin jo puhuvat. Heille mökki edustaa vapautta kaikista arjen rutiineista, ja pian taas pitkää kesälomaa.

Mökkimme ei ole suuren suuri. Juuri neljälle sopiva, elämmehän kesällä puoliksi ulkona. Mökkimme istuu kalliolla puiden suojassa ja katselee saariston kauneinta näkymää. Meidän kauneinta näkymäämme. Ihan kulman takana melkein on aava meri, ja sen suuret seikkailut. Meidän mökkimme on juuri meille sopiva.

Jos jokin aika sitten palasinkin unelmissani vielä talvilomamme lämpöön, niin vähitellen mieleen hiipii se toisenlainen vapaus, tunne tuulesta kasvoilla, yksinkertaisuus; tunteet jotka mökkiviikonloppuihin liittyvät. Poissa arjen rutiineista, kasautuvista pyykkipinoista, ikuisista tiskivuorista. Mökillä oma hetki käsitiskin kanssa ei tunnu niin pahalta, kun tietää miten loppupäivä kuluuu.

Riippukeinussa. Laiturilla pötkötellen. Sadetta sohvalla pidätellen. Retkillä lähisaarille. Päikkäreitä otellen. Kahvia keittäen, herkutellen. Luontoa ihmetelleen. Mökillä ei ole kiire, paitsi ehkä saunaan. Se lämmitetään joka ilta. Ja veteen. Esikoisemme, vesipedoksi syntynyt, voisi viettää siellä monta kuukautta, aamusta iltaan. Illassa sitten rentoutuen.

En nuku missään niin hyvin kuin saaressa, ja vuorilla (niillä alueilla joista saksalaiset käyttävät nimitystä Kurgebiet). Uni saaressa on useimmiten levollista ja syvää. Joskus yö menee ukkosen jyrinää kuunnellen. Se murisee jossain kaukana ja tulee lähemmäs.

Ehkä sitten päälle, tai ei. Aamulla herättävät lokit. Siihen kauneimpaan hetkeen, kun on vielä aivan tyyntä. Kaunista. Välillä sateista. Kun koko muu maailma paitsi luonto nukkuu vielä.

”Saaressa ihminen on yksin itsensä kanssa. Ajatuksista tulee selkeitä, unista yksinkertaisia. Elämä tuntuu jälleen lahjalta.” (Tove Jansson 1987). 

Tove Janssonin lauseeseen kiteytyy se kaikki, mitä tunnen saaressa ollessani. Pian, ihan pian. Malta ihan hetki vielä.

Mainokset

14 kommenttia artikkeliin ”Taas pian, saareen.

  1. Mikä maailmassa voittaa saaren, meren, aavan tai alpit: Ei mikään! ’Kurgebiet’ oli minulle ihan uusi sana. Täällä on menossa saksan kertaus…

    Meidän on nyt tyytyminen tähän kaunkilaisempaan saarielämään, mutta onneksi täälläkin lokit, vesi, vaikkakin järvi ja talomme takana vuoret, jotka mustikka-aikaan ovat tulvillaan marjoja vuodesta toiseen.

    Eihän mökin tarvitse ole iso ja pröystäilevä. Ei se silloin ole enää mökki. Meidän nuoripari on myös tänä suvena oman pikkusaaren hankinnassa…”Vaarilla on saari, se oma saari on. Ai ai vaaria, kaikilla ei ole saaria…”

    Liked by 1 henkilö

    1. Ei toden totta voita mikään! Luulenpa, että sinun kaupunkilainen saarielämäsi on aivan mahtavan ihanaa, kenellä on saari kaupunkimaisessa miljöössä?! Täydellistä!

      Itse joskus ajattelin (, kun olin vakuuttunut että jään vielä vanhaksi piiaksi), että en tarvitse kummoista asuntoa mutta mökin tai saaripaikan vielä ostan itselleni. On se vain aika unelma, joka kävi toteen 🙂

      Tykkää

  2. Meillä taas kaupungissa lokit kirkuvat ja meri on vieressä, mutta kesäksi menemme sisämaahan mökille aika lähelle kotipaikkakuntaani. Siellä maalla, mäntymetsän laidassa, linnunlaulua kuunnellen minusta tuntuu oikealta kesältä. Siellä on pieni hirsimökki plus teinillä oma pikkumökki, enkä millään huolisi isoa modernia pytinkiä siivottavaksi ja puleerattavaksi.

    Meilläkin lapset ovat jo jonkin aikaa laskeneet viikkoja kesälomaan, mutta sitä ennen vanhemmilla on kyllä vielä kova rutistus ennen kuin suvivirsi kajahtaa… Mutta kyllä se sieltä koittaa. Kesä 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Ihanaa, että jokaisella on oma kesämaisemansa ❤ Siitä on mukava unelmoida vaikka tänään, kun ainakin täällä sataa juuri räntää…Mukavaa loppuviikkoa sinulle ❤

      Tykkää

  3. Voi mikä kesätunnelma kuvissa ja tekstissä ❤ Meillä ei ole mökkiä (pääsemme tosin mökkeilemään miehen vanhempien kesäpaikkaan Pohjanmaalle mökkitarpeen iskiessä:) ja tässä vaiheessa tuntuu ettei tarvista/aikaa omalle mökille olekaan. Silti haaveissa siintää vanha pieni mummonmökki. Ehkä sen aika tulee vielä joskus. Saaristo ei ole minulle tuttua seutua- ne vähäisetkin kokemukset Turun saaristosta ovat kyllä tehneet lähtemättömän vaikutuksen. Niin kaunista- ja erilaista kuin täällä sisämaassa. Mutta kesä tulee joka kolkkaan- ihan pian! Mukavaa viikonloppua ♥

    Liked by 1 henkilö

    1. Meille tuli mahdollisuus rakentaa oma mökki, kun kuopus ilmoitti tulostaan. Seinät olisivat olleet aivan liian lähellä, jos olisimme asuneet samassa mökissä edelleen anoppini kanssa 🙂 Nautinnollisia aikoja teille uuden talon kanssa, ja oikein mukavaa viikonloppua ❤

      Tykkää

  4. Meistä tuntuu vieläkin tähän taloon muutettuamme kuin olisimme koko ajan mökillä. Perjantaisin leikimme joskus ajatusleikkiä, että lähdemme kaupan kautta mökille eli kauppareissun jälkeen voi mennä grillimökkiin ja olla mökillä. 😁

    Liked by 1 henkilö

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s