Vain hetki

Vapunpäivä. Istun pihalla hysteerinen kuopus sylissäni. Tuntuu kuin olisin jossain muualla kuin tässä maailmassa. Helikopterin ääni lähenee. Hiekka nousee pyörteen lailla ilmaan, silmiin, kuivuneet lehdet lentävät mukana tuuliin. Näen ja toimin, mutta tuntuu kuin en tuntisi mitään. Taidan olla shokissa. Vaikka en sitä tajua tuolloin.

Vain hetkeä aiemmin, muutama päivä nielurisaleikkauksensa jälkeen, esikoinen oli saanut vakavan sairaskohtauksen. Toimin kuin unessa. Kuten puolisonikin. Ei tällaista meille tapahdu, ole koskaan tapahtunut. Ei meille. Se oli pieni hetki, mutta siinä oli kaikki. Lapsi, me, kaaos menevistä ja tulevista miehistä. Edelleen vain toimin. Muistin miettineeni, että kamala kun meillä on kotona sotkuista, kun koti on täynnä vieraita. Pelastuslaitoksen miehiä. Lääkärikin, oikein helikopterilla.

Hetki, hetkeni.

Istun pergolassa ja tuijotan eteeni väsyneenä. Aurinko lämmittää. Mansikan taimet ovat auringossa seuranani. Niille hetki on pitkä matka. Siemenestä taimeksi. Tai siltä se minusta tuntuu, kun odotan. Tämäkin hetki on pitkä, kun pysähdyn. Joka päivä olen miettinyt tuota iltaa. Sitä hetkeä, joka tuntui kestävän todella ikuisuuden. Silti kaikki tapahtui vain reilussa puolessa tunnissa, hätäkeskukseen soitosta sairaalaan.

Kriikunapuun kukat.

Hetki voi kestää tuon ikuisuuden. Hetki voi olla yksi silmänräpäys. Jäädä sydämeesi. Pieni pilkahdus toisen silmäkulmassa, ohimenevä kosketus. Auringonsäde aamulla, sade syksyisen kaupungin kaduilla. Lapsen lämpö sylissäsi. Ystävän hymy, sana. Mikä hetki vain voi muuttaa maailmasi. Herättää tunteesi. Tai tappaa ne. Viedä elämän. Synnyttää sen uudelleen.

Joka päivä mietin tuota hetkeä vähemmän, mutta en unohda. En luultavasti koskaan. Siksi hetki on arvokas. Kevään vihreä. Pieni pilkahdus silmäkulmassa, kyynel. Kosketus. Hymy, vaikka ventovieraalta. Jokainen niistä on arvokas.  Oma hetkeni pergolassa auringonpaisteessa, vaikka se kestäisi vain minuutin. Sen vaikutus voi olla paljon pidempi. Tuomen tuoksu. Sen hetki toistuu mielessäni viikon aikana usein. Eri paikoissa, eri aikoina.

Tuomen tuoksu on huumaava.

Yöllä sairaalassa nukun huonosti. Tarkkailen kuulenko hengitystä. Kotona, kun menen nukkumaan käyn poikieni huoneen kautta. Uni on levollinen. Ei ole hätää. Ei nyt. Kaikki on hyvin.

Hetket elävät. Ne tekevät muistoissani ketjun, joka kulkee kanssani. Kaikkialle.

Mainokset

15 kommenttia artikkeliin ”Vain hetki

  1. Kaunis kirjoitus ja onneksi kaikki on nyt hyvin. Elämä on niin hetkessä. Kaikkia hetkiä ei toivoisi kohdalle lainkaan. Tulevat silti. Toisia toivottaa tervetulleeksi uudelleen. Niin, elämä on kuin helminauha. Kaikki helmet ovat omanlaisiaan, kuka mitenkin muotoutunut ja kulunut. Elämää nähnyt, mukana kulkenut.
    Ajatus ja hymy sinne ♥︎

    Liked by 1 henkilö

  2. Vaikka on hetkiä, jotka haluaisi poist, myöhemmin osaa arvostaa niitä hyviä hetkiä enemmän. Mutta toki jäljelle jää huolestuminen: hengittääkö lapsi. Kuopus vietiin sairaalaan kerran tukehtumispisteessä, se oli ennen kuin oli mitään tietoa astmasta. Sen jälkeen kväin vuosia kuuntelemassa yöllä, että lapsi hengittää. Nyt tuo huoli on ohi ja osaa nauttia huolettomuudesta. Sitä samaa toivon sinulle<3

    Liked by 1 henkilö

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s