Ennen kuin tänään

Arki on alkanut. Pojat ovat lähteneet innolla kouluhinsa toinen toiselle luokalle ja toinen isojen poikien eskariin. Itse on ollut töissä lähinnä vielä fyysisesti, jotta taas pääsee täyteen vauhtiin on annettava itselleen aikaa. Ja tällä ajalla on hyvä palailla vielä loman hyviin hetkiin.

Loman viimeisillä metreillä meillä oli ilo saada kutsu naapurisaaren vanhalle historialliselle sukutilalle. Myönnän, että meinasin ensin jättää vierailun väliin, mutta olinpa todella iloinen, että lopulta lähdin.

Naapurisaaressa on ollut asutusta noin 1500-luvulta alkaen, tällä suvulla tila on ollut halussa noin sata vuotta. Tilalla yöpyy nykyisin suvun jäseniä ainakin Suomesta,  Norjasta ja Tanskasta.

Päärakennus
Päärakennus

Tila huokuu vanhaa tunnelmaa. Mennen ajan kaikuja. Yhteisöllisyyttä, toki myös ristiriitoja. Missäpä ei, jos tiluksilla on monen monta asutusta ja jokainen haluaa tehdä hieman oman näköistään juuri haluamalleen paikalle. Silti kokonaisuus on pystytty säilyttämään sukupolvelta (, joiden jäseniä nytkin tapasimme kolmessa polvessa) toiselle eheänä kokonaisuutena. Kaikkea hallitsee saaren upea punainen päärakennus, jonka salit on säilytetty menneen maailman tyylisinä. Ja joihin koko suku kerääntyy viettämään vaikkapa juhannusta. Ja, jonka vintillä, joka on täynnä mennen maailman aarteita ja, jossa isoisän vanhat kumisaappaat kolistelevat öisin.

Vintin vanhoja aarteita

Kävimme myös navetassa, johon suvun tanskalaiset olivat remointoineet itselleen tunnelmallisen mökin; tänne he palaavat joka vuosi viettämään joulua.

Tilan tunnelma oli käsin kosketeltava. Joskus jopa hieman aavemainen, silti lämmin, tunnelmallinen ja kaunis.

Kuin vanhan tunnelman päätähtinä esiintyvät naapurisaaressa kesäisin laiduntavat lampaat. Mekin tapaamme niitä käydessämme marjassa ja sienestämässä. Ne huutavat toisiaan aamuin ja illoin. Loppukesästä tulevat paimenkoirat ja lampaat ajetaan taas matkalle talvehtimaan.

Ennen kuin tänään. Jollain tapaa tällaisissa paikoissa menneisyys kohtaa nykyisyyden. Ja se, jos mikä osoittaa miten tiiviisti menneisyys on kanssamme vaikkakin vain läsnä. Siellä taustalla luomassa sen kivikallion, kiviperustan, jolla tällä hetkellä elämme.

Kuvat puolisoni ottamia 🙂

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Ennen kuin tänään

  1. Olipa kaunista! Rakastan vanhoja taloja!

    Meillä lähti nuorimmainenkin ekalle, ja on mukavaa, kun on jo näin isot, reippaat lapset, että kaikki koulussa 🙂 Kohta alkaa esikoisen ensimmäisten kirjoitusten jänskättäminen (siis äiti jännittää, ei ehkä niinkään poika).

    Liked by 1 henkilö

    1. Vanhat talot ovat kyllä ihania 🙂

      Voi että, sinuna jännittäisin aivan mahdottomasti! Itse jännitän samalla tavalla: ensimmäistä esikoisen koulupäivää, kuopuksen viimeistä päiväkotipäivää… Ja mitä kaikkia hienoja päiviä elämä tuokin tullessaan. Kaikkea hyvää esikoiselle ja nuorimmalle koulutien alkuun ❤️

      Tykkää

  2. Olisin niin halunnut syntyä taloon, jossa minua ennen olisivat eläneet monet sukupolvet. Suurin osa lapsuuden ystävistäni oli tällaisista suvuista ja pääsin aitiopaikalta kkokemaan, milliaista kaikki olisi ollut, jos…

    Hienot kuvat ja lammaskuvat ovat niin helyyttävät<3

    Liked by 1 henkilö

    1. Toisaalta monien sukupolvien menneisyys voi olla taakkakin. Tässä paikassa menneisyys sitoi suvun yhteen ja yhteisöllisyyden henki tuntui leijuvan paikassa. Lampaat ovat kyllä ihania 🙂

      Tykkää

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s