Tanssia. Ja Töölö.

Syksy. Kesän jälkeen sosiaalinen elämä tuntuu jälleen elpyvän. Unohtamatta vieläkään kesää, merta ja tähtitaivaita. Tähän liittyy ystävät, intohimot, paikat. Minulle niitä ovat ystävä, Töölö ja tanssi.

Viime tiistain tunnelmissa tapasin ystävää. Tapaksia Bar Teosissa herkutellen, seurasta nauttien. Töölössä. Vanhoilla kotikulmilla, sen tunnelmallisissa kortteleissa, niin tutuissa ja turvallisissa.

Runebergin kukka. Jos jossain voi ikkunashoppailla kukkakauppoja, niin täällä.
Runebergin kukka. Jos jossain voi ikkunashoppailla kukkia, niin täällä.

Mutta se tanssi. Tanssin itse vuosia ja vuosia. Ensin jalkapallon kanssa, sitten jazztanssin, modernin tanssin ja aikuisbaletin tunneilla. Tanssitunnit olivat minulle viikon henkireikä. Se hetki, kun aika pysähtyi enkä ajatellut tuntenut muuta kuin ruumiini ja musiikin jokaisen tahdin. Vieläkin kaapissa lojuvat reikäiset, kuluneet tossuni: miten monta pliétä, tenduta…

Töölö ja tanssi. Ystäväni kanssa hyödynsimme Oopperan tarjoaman opiskelija-alennuksen baletin osalta melkeinpä sataprosenttisesti. Uskallan sanoa, että monta balettiteosta meiltä ei tiettyjen vuosien aikana jäänyt väliin. Iltaisin istuin kotini ikkunalaudalla ja katsoin Linnanmäen valoja. Aavistus Oopperasta ja Töölönlahdesta. Se oli kotimaisemani.

Viime tiistaina olin Kansallisbaletin näytöksessä pitkästä aikaa. Sattumalta teokseksi valikoitui Kaunotar ja Hirviö.

Olipa kerran kuningas Aleksander, joka oli menettänyt vanhempansa jo lapsena. Hovissa häntä ympäröivät ahneus ja rakkaudettomuus…Eräänä päivänä linnaan saapui salaperäinen vanhus, joka pyysi saada leipää syödäkseen. Vanhuksen rumuus sai Aleksanderin menettämään malttinsa…

Silloin vanhus ojensi kätensä kurotti tulistuneena kätensä ja sanoi: ”Olen Valkea Noita. Olet unohtanut, että todellisen kauneuden voi nähdä vain rakastava sydän. Tämä olkoon sinulle opetukseksi: tästä hetkestä ulkokuoresi on oleva yhtä ruma kuin se, mitä sisälläsi tunnet. Vapauttaa voi sinut vain se, että opit tuntemaan rakkautta.”

Suomen Kansallisbaletti. Kuvaaja: Mirka Kleemola 2014
Belle Hirviön linnan portilla. Kansallisbaletti. Kuvaaja: Mirka Kleemola 2014

Kansallisbaletti, ja koreografi Javier Torres, onnistuivat jälleen kerran. Visuaalisesti upean baletin kaunottarena tanssi meidän iltanamme viehkeä Linda Haakana ja hirviömäisenä kuninkaana maskuliininen Michal Krčmář.

Suomen Kansallisbaletti. Kuvaaja: Mirka Kleemola 2014
Suomen Kansallisbaletti. Kuvaaja: Mirka Kleemola 2014

Eihän kaunottaren ja hirviön satumainen tarina voisi olla mitään ilman tyttäriään kaikesta sydämestään rakastavaa isää, itserakkaita ja turhamaisia siskoja, linnassa tanssivia kissoja ja pupuja, puutarhan nymfejä ja fauneja, suloisia kerubeja ja tulikärpäsiä…Suloisin olennoista lienee sympaattinen pikkuolento, joka seuraa hirviötä uskollisesti. Aavistuksena siitä, että meissä jokaisessa on lopulta jotakin hyvää.

Suomen Kansallisbaletti. Kuvaaja: Mirka Kleemola 2014
Suomen Kansallisbaletti. Kuvassa keskellä Bellen roolissa Eun-Ji Ha. Kuvaaja: Mirka Kleemola 2014

Taas kerran en voinut olla huokailematta Kansallisbaletin upeaa lavastusta ja puvustusta. Baletin musiikki on leikattu italialaisen Ottorino Respighin(1879–1936) useista sävellyksestä ja sovitettu mainiosti baletin tarpeisiin.

Suomen Kansallisbaletti. Kuvaaja: Mirka Kleemola 2014
Suomen Kansallisbaletti. Valloittavina jäniksinä Johanna Nuutinen, Ilja Bolotov, Evaldas Bielinis, Lucie Rákosníková. Kuvaaja: Mirka Kleemola 2014

Baletti kertoo aikuiseksi kasvamiseksi, siitä että lapsista kasvaa aikuisia jotka tekevät omia valintojaan. Baletti kertoo kuitenkin ennen kaikkea siitä, että rakkaus voittaa kauneuden. Sen, että todellinen kauneus ei näy päälle päin. Rakkaus ei katso ulkonäköä, ikää, ihonväriä…Todellinen kauneus asuu syvällä sydämessä. Siinä, että rakastaa.

Suomen Kansallisbaletti. Kuvaaja: Mirka Kleemola 2014
Suomen Kansallisbaletti. Kuvassa Bellen roolissa Edita Raušerová ja hirviönä Michal Krčmář. Kuvaaja: Mirka Kleemola 2014

Javier Torresin oma sovitus Disneyn Kaunottaresta ja Hirviöstä vie katsojan iästä riippumatta mielikuvitusmaailman äärille. Tiedän, että tulen tänne taas pian. Tämä maailma irrottaa iPadien ja älypuhelinten maailmasta ja kokemaan, mitä kaikkea voikaan oman pääni sisällä tapahtua, ja vie muiden maailmojen kokemusten äärille.

Kokemusten, jotka kertovat, että todellinen kauneus asuu sittenkin syvällä sydämessä. Kokemusten, jotka kutkuttavat varpaiden päässä vielä, kun illalla yrität saada unen päästä kiinni. Ja ihan vähän vain haluaisit nousta kurkistamaan tapahtuuko omassa puutarhassani yöllä jotain todella ihmeellistä…

Lopuksi suurkiitos Oopperan viestinnälle mahdollisuudesta käyttää Oopperan tiedostopankin alkuperäisiä kuvia blogipostauksessani!

Tekstiotteet: Javier Torresin Kaunotar ja Hirviö

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Tanssia. Ja Töölö.

  1. Olipa kauniita kuvia! Kaunotar ja Hirviö -tarina on niin kaunis. Itse olen vain jazz-tanssia lukioaikana vähän harrastanut, kun pienellä paikkakunnalla ei ollut lapsena mitään tarjolla.

    Nuorin poikani on kova tanssimaan ja tekee omia moderneja (jormauotismaisia) koreografioita. Tanssii vaikka levyllisen musiikkia putkeen. Myös breakdancea on harjoitellut. Tänä syksynä meni sitten kuntosalin järjestämälle tanssitunnille, kun yritin etsiä jotain modernia (baletti-tai lattaritunneille ei halunnut).

    Liked by 1 henkilö

    1. Yksi tanssin parhaista puolista on, että sitä voi kukin harrastaa omalla tavallaan itselleen sopivana hetkenä. Itse haikailen tunneille, mutta polvivaivani pitää minut valitettavasti pois. Ihanaa, että poikasikin on innostunut!

      Tykkää

  2. Oi, varmasti ihana tarina balettiesityksenä. Baletti on niin kaunista ja herkkää. Kaunotar ja Hirviö on tullut todella tutuksi aikanaan lasten Disney-videosta; aina sitä jäi itsekin katsomaan yhä uudestaan.

    Kerran olen ollut Kansallisbaletin näytöksessä katsomassa Joutsenlampea ja mitäs muuta se oli kuin upea. Tytär harrasti niihin aikoihin muutaman vuoden balettia. Itsekin innostuin käymään aikuisbaletissa, mutta sitten jouduin tekemään valintoja harrastusten välillä, ja astangajooga jäi jäljelle. 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Joutsenlampi on aivan mahtava kyllä, melkein kyynel vierähtää poskelle tarinan edetessä. Välillä sitä joutuu tekemään valintoja harrastuksissaan, mutta tärkeintähän onkin löytää ne itselle sopivimmat ja ominaisimmat 😊 Kaunista viikonloppua sinulle ❤️

      Tykkää

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s