Lupaa minulle!

Viikonloppuun on mahtunut sadetta ja paistetta. Ja kynttilöitä. Syksy on saapunut taas ja nyt. Varmemmin kuin kesän jälkeen ikinä uskalsin kuvitellakaan. Meille syksyn alku on kuopuksen syntymäpäivä. Kuusi vuotta sitten rääkäisi tämä pieni mies ensimmäisen huutonsa. Onnellisten tähtien alla. Onnenhuntu harteillaan, sanoi kätilö.

Pienestä on kasvanut jo iso. Tämä on ehkä haikempaa äidille kuin pojalle, mutta. Niin hienoa on kasvaa isoksi, eskarilaikseksi. Oikein isoksi pojaksi. Joka oikeasti vielä on se pieni iltahalia kaipaava pikkupoikani. Pieni supersankarini ❤

Tänä vuonna syntymäpäiviä juhlittiin supersankariteemalla lasten juhlatarvikkeita myöten. Hämis hiipi kakkuun: Kinuskikissaa ei minusta tule koskaan, mutta onneksi puoliso osasi korjata vahingot koristuksellaan. Hieno siitä silti tuli!

Omena-kanelimuffineista taitaa tulla tämän syksyn suosikkini…

Mutta pieni supersankarini, kun kasvat, lupaathan minulle…

Lupaa minulle, että tulet muistamaan, että olet rohkeampi kuin uskot, vahvempi miltä näytät ja fiksumpi kuin luulet.

— A.A Milne, Nalle Puh –