Mitä sitten, kun kaikki kuolee?

Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa.

Jos osaisin, kuvaisin marraskuuta samalla tavoin kuin Tove Jansson. Lakastumista, kuolemaa, sitä myöhäissyksyn salaista puutarhaa, joka hehkuu kiiltävänä pimeydessä katulamppujen loisteessa. Mutta en osaa. Osaan kertoa vain jollain sanoilla sen mistä minusta tuntuu, ja niillä yritän vain juuri tavoittaa saman tunnelman.

Marraskuu on minulle harmauden tunkeutumista joka soluun, sen eri vivahteita ja säväys ruskeaa. Se on sateen jäljiltä kiiltävä salainen puutarha, jossa kasvit tekevät pimeää työtään ensi kevättä odottaen. Marraskuu on hetkiä katulamppujen kajossa, sateen jäljiltä kiiltävää asfalttia, vesilätäköitä, epämääräinen määrä lehtiä ja hiekkaa eteisessä. Marraskuu on hiljentymistä ja valmistumista.

Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin.

Jos viime vuonna kaihosinkin kesää ja manailin loputonta väsymystä, on  tämä syksy ollut toisenlainen. Tänä syksynä harmaus ja sen sävyt tuntuvat jollain tapaa lohdullisilta ja levollisilta. Jopa omalla tavallaan mahtavan kauniilta, seesteisiltä. Silti, tai ehkä juuri siksi, voi upeiden syyspäivien kyllästämänä hyvillä mielin vetäytyä. Aivan kuten aurinkokin vetäytyy taivaanrantaansa päivä päivältä aiemmin ja aiemmin. Omaan koloonsa. Likelle toista. Viltin alle. Sisälle lämpimään.

Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perimmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeätä ja arvokasta ja ikiomaa.

Tuntuu hyvältä sytyttää kynttilät. Leipoa lohturuokaa. Helliä kuopusta, joka kärsii sitkeästä poskiontelotulehduksesta. Uppoutua Muumilaakson marraskuuhun: henkinen kirjani, valmistautumiseni talveen. Lämmittää glögiä ja vetää villasukat jalkaan. Ja sitten. Saisi se talvi tulla ❤

Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät. Ne haparoivat ovia ja etsivät aukkoa josta päästä sisään, mutta se ei onnistu, kaikki ovet ovat lukitut, ja niitten takana istuvat ne jotka ovat ajoissa osanneet pitää varansa ja nauravat lämpimässä ja yksinäisyydessä.

Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu 1970 

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Mitä sitten, kun kaikki kuolee?

    1. Kiitos ❤ Lyhdyt palavat nyt ahkerasti. Viikonloppuisin jo päivästä iltaan. Vielä emme ole saaneet ostettua pihavaloja rikkinäisten tilalle, joten kynttilöitä poltetaan sitäkin ahkerammin 🙂 Lämpöistä loppuviikkoa ❤

      Tykkää

  1. Kirjoititpa kauniisti. Minulla on vähän samanoloiset fiilkset. Olisi niin ihana vetäytyä talvihorrokseen. Kun työmatkat ovat melko pitkiäkin ja ajoa tulee pimeän aikaan, niin toivoisin, että lunta tulisi – edes ihan vähän. Mukavaa loppuviikkoa sinne!

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos ❤ Nyt on todella pimeää jo aikaisin. Tulisipa tosiaan kevyt ja kaunis lumipeite…Ehkä se tulee kun oikein haaveilee 🙂 Lämpöistä loppuviikkoa myös sinulle ❤

      Tykkää

    1. Voi kiitos itsellesi kauniista sanoistasi ❤ Syksy, marraskuukin, heilauttaa minussa isoja tunteita. Viime vuonna halusin vain käpertyä talviunille, tänä vuonna on toisin. Lämpöistä loppuviikkoa sinulle ❤

      Tykkää

  2. Iltaa täältä pimeästä savosta. Kotiuduin töistä hetki sitten ja leivoin mustikkapiirakan uuniin paistumaan. Tulin lukemaan ihanaa blogiasi. Juuri niinkuin kirjoitat, on minustakin tuntunut viimeiset viikot, uni ei anna toivottua virkeyttä, on niin pimeää, kaikki on kuollu, vaan ruskeää, vihreys on muuttunut ruskeanharmaaksi.
    Tänään se tapahtui, näin ensimmäisen lumihiutaleen kun aamulla ajoin töihin. Joulumieli astui sisääni, ei väsytä vaikka on kuusipäivää töitä takana ja huomenna yövuoro. Kävin kaupassa ja pakko oli ostaa Jarkko Aholan joulu cd. Se soi nyt. J glökiä juon samalla.
    KIITOS SINULLE IHANASTA KIRJOITUKSESTA ja toivotaan valkoisia lumihiutaleita.
    KIITOS, HYVÄÄ AIKAA JOULUUN.
    seija

    Liked by 1 henkilö

    1. Voi kiitos todella kauniista sanoistasi ❤ Kunpa meilläkin täällä eteläisessä Suomessa nähtäisiin pian ne ensimmäiset lumihiutaleet, niitä on odotetttu jo tovi! Minäkin lämmitin kuumaa glögiä mukiini ja vetäydyin viltin alle sohvalle tunnelmoimaan. Lämmintä iltaa sinulle ❤

      Tykkää

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s