Lämmintä ja leipää

Ulkona sataa, ja kohta jo myrskyää. Voiko tällaista viikonloppua aloittaa mukavammin kuin itse leivotun, lämpimän, leivän tuoreilla tuoksuilla. Vieläpä jouluisilla sellaisilla. Talomme täytti eilen joulupataleivän tuoksu. Kuten ehkä olette huomanneet vastaleivottu leipä on meillä varsinainen hitti. Mikään ei omasta mielestäni voita sen lämpöä ja makua. Rauhallista aamuhetkeä ja kahvia…

Ennen vanhaan jouluksi kuuluu leivottaneen kolme leipää: joululeipä, juustoleipä ja toukoleipä.

”Jouluksi leivottiin kolme suurta leipää: joululeipä, juustoleipä ja toukoleipä. Leivät olivat joulun pyhät pöydällä päällätysten. Joululeipä syötiin loppiaisena, juustoleipä ensimmäisen lehmän poikimisen jälkeen ja toukoleipä toukoa tehtäessä keväällä. Ne säilytettiin jyvähinkaloissa.”

Toukoleipä koristeltiin isolla aitanavaimella painetulla ristillä tai joulusilmillä. Tämä toukoleipä eli kylvökakko oli tärkeä jouluisin ruokapöydän koriste. Ja siinä piili salaisia taikavoimia.

”Suuren kylvökakon taikavoimaan uskottiin eikä sitä syöty jouluna. Se kuivattiin ja piilotettiin jyvien joukkoon viljalaariin. Sen uskottiin antavan karjaonnea ja ennustavan tulevan vuoden satoa. Kun karja laskettiin keväällä laitumelle, leipä paloiteltiin karjalle ja talonväelle. Joissakin pitäjissä leipä syötiin kevään ensimmäisenä kylvöpäivänä. Osansa siitä sai kylvömies ja hevonen.”

Meillä vastaleivottu leipä katoaa parempiin suihin pikavauhtia. Joulupataleivän reseptin löydät K-ruoka.fi -sivustolta (KLIK!). Oli muuten hyvää!

Tänään rauhoitun tuleviin päiviin ja niiden jouluisiin tunnelmiin Samuli Edelmanin Hiljaisuuden valo-konsertissa. Viikonloppuna tiedossa on rauhallista jouluttelua kotona rakkaiden poikien kanssa: ainakin lepoa, havuhommia, ja kenties kenties piparkakkutalon valmistusta…

Suloista viikonloppua sinulle,

Milla ❤

p.s. otteet joululeipäperinteistä sivustoilta Suomalainen joulu ja Tunturisuden joulusivut

Mainokset