Tanssii tähtien kanssa

Viimeiset viikot ovat olleet varsinaista hulinaa.  Kaikkien joulujuhlien ohella on juostu arjessa, selvitty työstä ja pudottu taas siihen samaan verkkoon kuin aikaisempinakin vuosina: onko lahjan ostamattomuus-lupausten rikkominen sallittua, toivottavaa, vai ihan pikkuisen vain jotain? Iltaisin olen nähnyt tähtiä, leiponut shelttipipareita, ja tuskaillut kolmatta viikkoa kokoamatta olevan piparkakkutalon palasten peittämän keittiön työpöydän kanssa.

Jossain tuikkivat silti oikeat tähdet ja keittiöstä tulvii lasten nauru ja piparien tuoksu. Joulukalenterin luukut ovat onneksi käyneet vähiin ja pian lasten odotus palkitaan. Sittenkin maltillisesti, mutta sydämellä ajateltuna. Kaiken hulinan ja hyörinän keskellä kävimme eilen perheen kanssa jouluisessa Helsingissä: tämä olisi pitänyt tehdä jo aikapäiviä sitten.

Mutta ehkä nyt oli se oikea aika. Hieman harmaana alkanut päivä sai onnellisen lopun ja joululomalla jo silmin nähden rentoutuneet ja levänneet lapset nauttivat jouluisen kaupungin tuoksinnasta, ja Stockmannin upeasta jouluikkunasta. Junamatkalle kotiin ostimme ansaitusti herkkuja.

Käynti Helsingissä oli rentouttava ja kuin sattumalta kiireen puuskista kärsineen minäni… (totesin eilen miehelleni, että vaikka miten rakastan joulunalusaikaa mutta juuri nyt voisin ostaa perheelle lentoliput ja paeta perheineni vaikkapa lumisten vuorten mökkiin syömään suklaata ja nukkumaan. Välillä voisin tehdä lasten kanssa lumienkeleitä lumessa ja täyttää kupuni herkuilla. Ehkä pelata hieman pleikkaria. Ja lautapelejä.) …silmiin osui tänään terapeuttinen kirjoitus siitä, miten jokaisen joulu voisi olla juuri omanlaisensa. Miksi aina ei tarvitse suorittaa, paeta itseään ja toiveitaan.

Päätin kohdata jouluni tosiasiat ja niitä vähän aikaa itkettyäni luoda oman jouluni. Sen sijaan, että vuodesta toiseen ahdistuisin joulun lähestymistä, päätin ottaa joulu haltuun. Sen sijaan, että pakenisin eri paikkoihin nauttimaan muiden joulusta, tein omani. 

Omat lapsuuteni joulut olivat täydellisiä, ainakin lapsen näkökulmasta. Ne alkoivat rikkoontua, kun isovanhemmat vanhenivat ja sairastuivat. Kun heitä ei enää ollut. Loimme uudet perinteemme vanhempieni kanssa. Nyt tuntuu, että olemme uudessa murrosvaiheessa. Omat vanhempani ovat jaksamisensa rajoilla, meitä vievät työ ja arkipäivän velvollisuudet ja lapsen sairaudesta johtuvat haasteet.

Tässä vauhdissa tuntuu kuin joulusta parasta olisi juuri tällaiset illat perheen kanssa kaupungin kajossa, kun olemme yhdessä ehdoitta. Ja kaikki ne oman joulun valmistelut, kukat, leipomiset, havutyöt, valokuvaaminen. Viime päivien ahdistukseni ei ehkä johdu täydellisen joulun vaatimuksesta, vaan siitä että teemme jotain vain tekemisen ja perinteen vuoksi. Teemmekö, kysyn itsekin?

Meidän ei tarvitse jäädä traditioiden, tapojen ja mielikuvien vangiksi. Ne voi vaihtaa, päivittää ja muuttaa sellaisiksi, että niiden kanssa on hyvä elää. Valinta, tässäkin, on jokaisen oma.

Ehkä meidänkin perheemme on tulevina vuosina aika luoda oma joulu, juuri meidän oma joulumme. Juuri tästä joulusta tulee silti hyvä ja lämmin, sen tekevät juuri parhaaksi perhe, rakkaat ja läheiset, sukulaiset. Ja sen muistaminen tänä vuonnakin, että joulun sanoma ei ole välinpitämättömyys, kiire ja. stressi. Joulun sanoma on lähimmäisenrakkaus: välittäminen, lämpö, läheisyys. Toistemme ja itsemme.

En vielä toivota joulua, sillä tähdet tanssivat vielä. Ennen kuin kokoontuvat yhteen loistamaan kirkkaimmin kuin aiemmin tänä vuonna.

Suloista aatonaatonaattoa sinulle!

Milla ❤

Otteet ovat lukemastani artikkelista, sen löydät tämän linkin takaa (KLIK!).

Advertisements

6 kommenttia artikkeliin ”Tanssii tähtien kanssa

  1. Puet sanoiksi ajatukset, joita eilen saunassa mietin. Miettiessäni asioita, jopa hymähdin sille, kuinka joissain määrin omat jouluni ovat toisintoja edellisistä jouluista. Asiat menevät lähes poikkeuksetta samalla kaavalla vuosi vuodelta. Kaava murtuu, kun perheessä tapahtuu muutoksia, olipa ne ilon muutoksia tai surun muutoksia. Olen uskotellut, että joulumieli ja se joulun tunne syntyvät vain silloin, kun joulu noudattaa omaksumaamme kaavaa. Mutta onko se lopulta niinkään. Kyllä sen joulun tekee hetkessä eläminen, läheisten kanssa oleminen ja tapa rakastaa läheisiään. Menipä joulu muuten millä kaavalla hyvänsä. Onhan se joulustressikin osa tuota omaa joulukaavaa ja perinnettä, valitettavasti. Tänä vuonna päätin, että teen asiat jotka ehdin ja jaksan. Jos en jaksa tai ehdi, niin en pakota itseäni ylikuormittamaan päiviäni. Varsin onnistunut kokeilu. Levollisempi mieli ja joilufiiliskin tuli jo kauan sitten, kun ei ole ollut suorituspaineita. Kaikki ei ole tänä vuonna niin justiinsa, luntakaan ei ole, mutta itsellä hyvä fiilis ottaa joulu vastaan. Tämän perinteen haluan jatkuvan. Suosittelen kaikille.

    Liked by 1 henkilö

    1. Olen samaa mieltä, että parhaat hetken jouluna syntyvät kohtaamisista läheisten kanssa. Tapasin eilen aamulla ystäväni aamiaisen merkeissä: juuri tällaiset hetket tuntuvat joulun aikaan syvällä sydämessä. Yhdessäolo ja läheisyys. Ihania aatonaaton hetkiä ❤

      Tykkää

  2. Jos sinulla on lasipurkki, pistä vähän ikkunoita piparitalon päätyihin ja ne lasipurkkiin hienosokeriin pystyyn. Hieno tulee, ja loput palat syötäväksi 🙂 Parasta on toimia hyvällä omallatunnolla oman fiiliksen ja jaksamisen mukaan. Mutkia saa oikoa, valmista saa hankkia… Ruuhkavuosina itsensä on vapautettava turhista painolasteista ja valittava omalla tavallaan, kun on niin paljon sellaistakin, mihin ei voi vaikuttaa. Lepoa ja rauhaa aatonaattoosi ❤

    Liked by 1 henkilö

    1. Kuulostaapa hyvältä idealta! Taidamme kuitenkin liimata piparkakkutalon tänään kasaan, onneksi voin tänään lopettaa työpäivän ajoissa 🙂 Rauhaa ja onnellisia hetkiä myös sinun aatonaattoosi ❤

      Tykkää

  3. Meillä rikottiin vanha joulukaava: Räiskis! Ja se sopi minulle paremmin kuin hyvin. Nyt kun on uusi vävyehdokas, hän haluaa, että pöydässä on oltava kaikki perinteisen joulun herkut, koska on viettänyt aikaisemmin isoja sukujouluja. No, tänään sitten teen lanttulaatikkoa, edesmenneen anopin kaavalla, mutta valmiista survoksesta. Eipä tiedä nuori mies, miten hyvää saa. Oman herkkuni, valkosipuliyrttisilakat laitoin just marinadiin ja R. alkaa fileoida merisiikoja. Kaikille, mitä haluvat, jouluna. Minulla kävisi vähemmän, mutta nyt on sitten kaikki muistettu mädistä viikunahilloon ja kaikki siltä väliltä. Alkaa kohta pudota rauha. Iltapäivällä katsomme R:n kanssa HBO:lta ei joulisen suosikkisarjamme viimeisen osan ja sitten nuoret jo saapuvatkin koirineen.

    Vävylle on paketissa mm. shelttilapaset, joita joku kutoi tosi taidolla. Löysin sieltä yhdistyksen face-siuvilta kutojan…Merin koko on liian pieni eli sitä ei kudottu/neulottu.

    Siivouspuuska meinasi yllättää, mutta sitten muistin sen Marttaliiton viisaan ohjeen: ”Ellet aio viettää joulua komerossa, miksi siivoaisit ne jouluksi.”

    Toivotan nyt tässä jo hyvää joulua sinulle ja perheellesi♥ Olen luvannut olla läsnä, en blogistaniassa, joten katsotaan…Ja nyt kalalimen keittoon.

    Liked by 1 henkilö

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s