Jos ja kun vielä tänäänkin?

Aika on merkillinen. Se liitää, juoksee, kiiruhtaa. Lipeää käsistäni. Silloin se hidastelee ja vitkuttelee, kun odotan jotakin. Lasken päiviä, jotka eivät ikinä lopu. Arki on meillä viime viikkoina kiitänyt, viime viikolla se laittoi maratonvaihteen päälle. Jostain löytyivät ne hetket kerätä itsensä, voimansa, uuteen päivään. Uuteen liitoon. Uuteen juoksuun.

On harmaata, aurinkoa, loskaa ja jäätä. Ja kaikkea melkein siltä väliltäkin. Jos ja kun vielä tänäänkin.

Eilen vietin päivän opiskellen valokuvauksen teoriaa, ja erityisesti kameran toimintoja. Viikonloppu ja palautuminen viikosta jäi lyhyeksi. Mutta päivä oli antoisa, innostava.

Mielessä olivat eilen ystävätkin. Mutta olettehan olemassa vielä tänäänkin, kuten edellispäivänä. Ja sitä edellisenä. Ystäväni, tiedän missä olette. Minä olen täällä. Myös te blogiystäväni. Kiitos, että olette jaksaneet käydä täällä. Kiitos, että olen saanut tutustua teihin ja ihaniin maailmoihinne. Kiitos ❤

Nyt on aika jäädä hetkeksi lomalle. Torstaina kutsuu Espanja ja Andalusian aurinko. Toivottavasti saan palan jo kevättä, ja energiaa. Tuotavaksi myös mukanani.

Nähdään pian!

Milla ❤