Valo

Löysin ennen Espanjan matkaamme tallettamani Saila Susiluodon runon valosta. Olen takertunut tähän runoon ennenkin juuri tähän aikaan vuodesta. Tähän aikaan, kun ei ole enää talvi, ei vielä oikein kevätkään.

SAM_4933

Ei tiedä onko aamulla harmaata, utuista, sumua. Tai kirkas taivas ja auringonpaiste. Maassa vielä lunta, mutta vesilätäköitä, kuraa kaikkialla.

Hän poimii auringonpaloa
puutarhoista ja maakellarista, joka on tämä
taivas reikineen, valo sataa sisään aukoista.
Hän poimii valoa
kuppikaupalla, sormenpäät ovat mustuneet.
Hän heittää siemeniä
maininkeihin, jotta ne kasvavat.
Hopea vuotaa kaikkialta läpi, niin kuin maansydän olisi
aaltojen välkettä.

– Saila Susiluoto –

Tai kyllä. Kevät on aivan nurkan takana, se kurkkii. Siitä näkyy välillä pikkuvarpaansa, mutta yhtä nopeasti kuin ilmestyikin vetää sen pois. Minä haluaisin kaiken kerralla.

SAM_4931

Kauniin kevään, ja kuuman kesän. Tai kesän vasta sitten. Kun ensin olen nauttinut siitä vastasyntyneen vihreästä, mullan tuoksusta, kaikesta lintujen laulusta, huumaavasta huumaavasta olotilasta, joka vain voi keväällä syntyä.

Mainokset

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s