Äiti, kohtuna kehtona…

Aina välillä, kun katson poikiani, mieleeni hiipii pelko siitä etten näkisikään huomista päivää heidän kanssaan. Ensimmäisiä koulupäiviä, suuria onnistumisia, olisi paikalla lohduttamassa surun hetkellä. Pelko on suurin silloin, kun isot asiat ympärillä keikuttavat venettä, kun tuntuu että pienikin virhe voi maksaa paljon, liikaa.

Sitten mieli taas tasaantuu ja pystyn nauttimaan joka hetkestä, päivästä, heidän kanssaan. Kuten nyt pidennetyn viikonlopun minilomalla. Olemme unelmoineet ikuisesta kesästä, ihmetelleet miksi muuttolinnut aina vain osaavat palata kesäisin takaisin, ja heittäneet talviturkit vielä kovin hyiseen Itämereen.

Lapseni ovat joka solullaan osa minua ja isäänsä. On hämmentävää huomata, miten fyysiset ominaisuudet ja luonteenpiirteet periytyvät; miten sitä hätkähtääkään kun huomaa oman käytöksensä peilautuneen eteenpäin. Aivan kuten puolisonikin näkee minussa osan omaa äitiäni.

Olen kirjoittanut tämän runon jonain äitienpäivänä omalle äidilleni. Silloin kun matkasin edestakaisin toisiin kaupunkeihin, asunnosta kolmanteen, muihin maihin. Kaiken jokaisen neljän lapsensa kohdalla.

Ensin kohtuna,
kehtona, lohtuna,
kylkenä, rintana,
suojapintana
tarjoten syliä, olkapäätä
astuen esiin, uhmaten säätä
pelkkänä korvana kuunnellen
arkea juhlaksi muunnellen.

Rahapussina, ruokkijana
apuna ymmärrys, katse ja sana,
emona poikasta vartioiden
pelko taakkana hartioiden:
miten se pärjää omin voimin,
teinkö oikein, näin kun toimin?

Peittelemässä hyvään yöhön,
herättelemässä päivän työhön,
asemilla saattelemassa,
satamissa odottelemassa
mummolasta palaajaa,
maailman ääriin halaajaa.

Se äskeinen linnunpoikanen
on tänään iso aikuinen.
Se lentää itse, sen siivet kantaa
kohti kutsuvaa taivaanrantaa!

-Paula Kokkonen –

Juuri siksi olen (ja yritän olla) onnellinen näistä hetkistä, hyvistä ja huonoista. Onnellisista ja surullisista. Tässä ja nyt. Äitinä.

Kiitos oma äitini ja rakas mammani. Sekä mummini sillä jossain kaukana, sydämessäni kuitenkin. Ilman teitä en olisi kuka nyt olen sillä itsessäni on palanen jokaisesta teistä. Ja se on täyttä rakkautta.

Kaunista Äitien päivää!

Milla❤️

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Äiti, kohtuna kehtona…

    1. Kiitos Hannah❤️ Vasta omien lapsien kautta olen oppinut huomaamaan, että vanhemmuus todellakin on elämänmittainen matka. Kaunista sunnuntai-iltaa sinulle 🌸

      Tykkää

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s