Kylmä ja pitkä kevät

Tämä kevät on ollut pitkä ja kylmä. Ei vain tuntunut siltä, vaan aivan säätilojen keskiarvojenkin mukaan. Mutta juuri tälläkin hetkellä paistaa aurinko.

Lämpö. Kaipaan sinua jo.

Pääsin pihapuuhien makuun alustavasti vanhempieni puutarhassa. Tuolla Lounais-Suomen kolkassa kevät on aina askelta pidemmällä. Mutta nyt sielläkin se tuntui himmailevan.

Kun pääsiäinen osuu huhtikuulle, muistelemme usein miten jo tähän aikaan vuodesta olemme aikoinaan syöneet pääsiäisateriaa ulkona isoäitini terassilla. Nyt sää vaihteli kaikkien mahdollisten välimuotojen välillä: vain oikeastaan vesisade puuttui, sillä lämpötila pysytteli tiiviisti lähellä nolla.

Sisällä säilyy ehkä illuusio keväästä ja sen todellisesta tulemisesta. Ainakin sen verran, että puutarha- ja muut pihaelämää esittelevät lehdet alkavat jo kulua käsissäni hiirenkorville.

Aurinko ja sen säteet toden totta tekee ihmisen onnelliseksi. Ainakin minut. Ne tuovat elämän sisätiloihinkin. Ja tulee yht’äkkiä hirveä hinku pestä ikkunat.

Mutta jossain se vielä luuraa, se oikeakin kevät. Kesääkin jo odotan. Taivaan sineä, meren kohinaa, mökkilaiturin narinaa…lokkien kirkunaa!!

Kevään lämpöä odotellessa me lähdemme seikkailuun. Kauas kauas Australiaan, kohti toisen maapallon syksyä. Jännittää kamalasti. Ihan kamalasti. Mutta mentävä on, kun jalat vievät.

Palataan taas!

Milla ❤

p.s. kuvat vanhempieni luota (talosta ja pihamaalta, joka muuten on myynnissä…)

p.s.s. Instagramissa reissutunnelmia paikan päältä, ja varmasti myöhemmin täällä blogissakin 😀

Advertisement