Katoavien kukintojen aikaa

Kesäkuu.

Tummissa, liikkumattomissa puissa oli lukematon määrä umppuja ja kukkia pehmeinä ja epämääräisinä vironnut elämään hiipivässä kuunvalossa.

En ole niinkään suuri paahtavien kesäpäivien ystävä kuin kastenurmikkoisten ja ujojen auringonsäteiden aamujen, puutarhassa vietettyjen viilenevien iltojen.

DSCF1401.jpg

Ashurstilla oli omituinen tunne, että hänellä oli seuraa, ikäänkuin miljoonittain valkoisia perhosia tai henkiä olisi asettunut tumman taivaan…

Voiko kesäpäivässä olla ihanampaa kuin illalla hiipiä yksin ulos puutarhaan: tuntea miten hiljaisuus ympäröi vaikka kaikki maailman äänet ovat ulottuvillasi, omenapuiden kukintojen katoavan lumoava tuoksu.

DSCF1407.jpg

Ja sateen jälkeen maa on valkoisenaan pienen pieniä terälehtiä. Kuin pieniä lumihiutaleita.

DSCF1411.jpg

ja vielä tummemman maan väliin aukoen ja sulkien siipiään hänen silmiensä korkeudella.

Ja jäämme odottamaan. Saammeko ensi talvena yhtä makoisaa omenahilloa kuin mistä tänä talvena olemme saaneet nauttia!

Ihanaa viikonloppua!

Milla ❤

 

Otteet: John Galsworthy: Omenapuu 1970

Advertisements

4 kommenttia artikkeliin ”Katoavien kukintojen aikaa

  1. Toivottavasti tulee omppuja! Ja ainakin kukat ilahduttavat tähän aikaan vuodesta, omenapuun kukat ovat yksiä kauneimmista. Kuvailit ihanasti noita tunnelmia. Luonto antaa mielestäni näin alkukesällä parastaan. Nautitaan siis viileydestä, kasteesta ja pilkottavasta aamun heräämisestä!

    Liked by 1 henkilö

Kiitos kommentistasi!

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s