Kesäkuu.
Tummissa, liikkumattomissa puissa oli lukematon määrä umppuja ja kukkia pehmeinä ja epämääräisinä vironnut elämään hiipivässä kuunvalossa.
En ole niinkään suuri paahtavien kesäpäivien ystävä kuin kastenurmikkoisten ja ujojen auringonsäteiden aamujen, puutarhassa vietettyjen viilenevien iltojen.
Ashurstilla oli omituinen tunne, että hänellä oli seuraa, ikäänkuin miljoonittain valkoisia perhosia tai henkiä olisi asettunut tumman taivaan…
Voiko kesäpäivässä olla ihanampaa kuin illalla hiipiä yksin ulos puutarhaan: tuntea miten hiljaisuus ympäröi vaikka kaikki maailman äänet ovat ulottuvillasi, omenapuiden kukintojen katoavan lumoava tuoksu.
Ja sateen jälkeen maa on valkoisenaan pienen pieniä terälehtiä. Kuin pieniä lumihiutaleita.
ja vielä tummemman maan väliin aukoen ja sulkien siipiään hänen silmiensä korkeudella.
Ja jäämme odottamaan. Saammeko ensi talvena yhtä makoisaa omenahilloa kuin mistä tänä talvena olemme saaneet nauttia!
Ihanaa viikonloppua!
Milla ❤
Otteet: John Galsworthy: Omenapuu 1970
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 
Toivottavasti tulee omppuja! Ja ainakin kukat ilahduttavat tähän aikaan vuodesta, omenapuun kukat ovat yksiä kauneimmista. Kuvailit ihanasti noita tunnelmia. Luonto antaa mielestäni näin alkukesällä parastaan. Nautitaan siis viileydestä, kasteesta ja pilkottavasta aamun heräämisestä!
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllä vain nämä hetket ovat ainutlaatuisia ❤
TykkääTykkää
Se juuri on parasta.
Meillä ei omenapuu kukkinut, mutta ei se mitään – kaikki muu kukkii nyt niin hienosti.
TykkääLiked by 1 henkilö
Tämä on aika on niin parasta kesässä ❤
TykkääLiked by 1 henkilö