Päivät lyhenevät minuutti minuutilta. Tuntuu uskomattomalta, että kun palaan koiran kanssa illan viimeiseltä lenkiltä hieman ennen kahdeksaa, on jo melkein pimeää. Täällä meillä etelässäkin.
Puutarha haluaisi vielä pinnistellä ja vihertää. Tähtikirkkaat viileät yöt tekevät kuitenkin jo tehtävänsä ja vähitellen sekin alkaa luopua.
Auringonkukat ovat parhaat päivänsä jo todellakin nähneet, mutta ruoho vihertää vielä ja hortensiat punastelevat talon kulmilla.
Omenasadosta tuli sittenkin ihan mukiinmenevä. Tai pitäisikö sanoa kattilaan meneviä. Huomenna aion kiehauttaa omenahilloa talven varalle, näiden herkkujen makeus vie pakkaspäivien pannarit uusiin sfääreihin.
Minä olen jo joinakin iltoina sytyttänyt keittiön ikkunaan valkoisen tähden. Mutta mikään ei mikään voita kirkkaan iltataivaan tähtipölyä. Asutuksen keskellä ja kaupungin valoissa eivät tähdet tartu kameraan kuin keskellä pimeyttä, mutta paljain silmin katseltuna voi vain todeta: voiko maailmassa olla kovin paljon mitään kauniimpaa?
Välillä hiljaisuuden rikkoo lentokone. Joku tulee kotiin.
Minä lähden.
Hyvää yötä.
Milla ❤
Oi miten kaunis teksti ja kuvat. Ihana tunnelma <3. Minä olen tänä syksynä, ensimmäistä kertaa, tainnut ymmärtää, miten kaunis syksy voikaan olla. Ennen syksy on tarkoittanut vain kesän loppua ja työkiireiden alkua. Mutta kun välillä jättää kiireet työpöydälle ja lähtee aistit avoinna luontoon, voi kokea jotain niin ihanaa, että se arjen kiireetkin tuntuvat helpommilta selvittää.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kyllä vain syksyinen luonto on jotain aivan upeaa 💛 Tämä aika alkaa kyllä vaatimaan kynttilöitä, villapaitoja ja -sukkia (joita tosin käytän vuoden ympäri…) eikä pipokaan ole yhtään liikaa aamun ja illan lenkeillä koiran kanssa.
Mutta on tämä🌟🌟🌟upeaa!
❤️
TykkääLiked by 1 henkilö
Kuviesi ansiosta olin melkein puutarhassasi.
TykkääLiked by 1 henkilö
Nyt vaahteranlehdet ovat jo kaikki melkein maassa. Ja viuhtovat sinne tänne tuulen mukana. Täytynee vissiin päästä pihahommiin 🙂
Ihanaa lokakuuta sinulle ❤
TykkääTykkää