Wienin valoissa

Täällä eteläisessä Suomessa itsenäisyyspäivää vietettiin kauniin valkoisissa tunnelmissa. Arkipäivän koittaessa lumisade muuttui vedeksi ja valkoinen valoisuus katosi taivaan tuuliin.

Wienissä sää oli puolellamme koko viime viikonlopun ajan. Maassa oli kaikkialla kevyt valkoinen sokerikuorrute, joskin kaupungin kaduilla ei tätä juurikaan huomannut.

Wien jos mikä on jouluhullun taivas: täällä joululta ei voi välttyä. Missään. Täällä eivät edes joulusta piittaamattomat voi (kuten puolisonikin, joka ei joulun hössötyksistä juuri perusta) muuta kuin lämmetä tunnelmoinnille. Viimeistään lämpimän omenapunssin tai glühweinin jälkeen.

Raatihuoneen joulumarkkinat ovat ehkä Wienin tunnetuimmat. Onhan tämä hieman kitschimäistä, mutta yhtä kaikki kokemisen arvoista. Valot ovat upeat, ja erityisesti itse raatihuone näyttää komealta.

Saksankielisissä maissa ei juurikaan puhuta joulumarkkinoista kuten meillä vaan Kristuslapsen markkinoista. Kristuslapsi jakaa Itävallassa myös jouluaaton lahjat.

Itävallassa joulupukin esikuva Pyhä Nikolaos vierailee jo joulukuun 6. päivänä kilttejä lapsia palkiten. Ennen Pyhää Nikolaosta joulukuun 5. päivänä tuhmia lapsia pelottelee ja uhkailee Krampus, joka on puoliksi pukki ja puoliksi paholainen.

Wienissä jos missä joulu välkkyy ja kimaltelee. Kruunuissa, kuusissa, markkinoilla, puissa. Valoissa näkyy Wienin vanha keskusta, menneisyys, ja mahtipontisuus.

Näiden kattokruunujen alla voi kuvitella itsensä jättiläismäisen tanssiaissalin parketille pyörähtelemään. 

Kapeitakaan kujia ei ole unohdettu. Ne valaisevat myöhäisen illan kulkijan tietä.

Ehkä jotain hieman kuninkaallisempaa myöskin? Motiivit vaihtelevat, kun vain kurkkaat nurkan taa.

Lukuisilla markkinoilla, katujen kulmissa. Pienen pienissä kynttilöissä kujilla, kirkoissa.

Freyungin markkinat olivat pienet, mutta yhdet kaupungin kauneimmista.

Wienissä on parasta ei sen mahtipontisuus, vaan se, että kaiken sen keskellä voit yht’äkkiä törmätä kadunkulman valaistuun kuuseen ja punssikioskiin.

Ja rauhoittua kaupungin suurimmassa konsertissa kesken vilkkaimman lauantai-illan hiljaisuuteen ja mieltä rauhoittaviin joulun sävelmiin.

Matkalla hotelliin palaat vielä keskellä illan hälinää ja kauppakatua, ja törmäät yllättäen jättiläismäiseen rusettiin. Joulun suurin yllätyslahja ikinä? Jostain syystä tässä kaupungissa hälinä ei häiritse minua.

Sillä tiedän, että voin mistä kadunkulmasta vain eksyä keskellä keskustan satunnaisten kulkijoiden kujia, astua yhden niistä lukuisista kirkoista hiljaisuuteen. Tai ottaa ratikan johonkin lukuisista asuinalueista. Astua sisään ystävälliseen kulmakunnan gasthausiin. Ja saada ehkä maailman parasta gulassia ikinä.

Meillä on talo keittiöremontin vuoksi sekaisin kuin pahemmankin myrskyn jäljiltä, joten joulun laittaminen saa tänä vuonna odottaa…Ja siksi Wieniin palataan ainakin täällä blogissa vielä kertaalleen.

Ihanaa viikonloppua ystävät!

Milla ❤