Tammikuun tunnelmia

Tammikuu. Minun mielenmaisemani on tällä hetkellä yhtä valkoinen ja harmaa kuin suojasään peittämä maisema ulkona. Valkoisia hankia, joiden keskellä loistaa harmaa. Märkä. Lätäköt. Puiden oksilla riippuvat vesipisarat, sulanutta valkoista unelmaa.

Kiireinen arki jättänyt kameran naulakkoon, se ei ole oikein jaksanut innostua mistään. Kaikki näyttää. Joulu meni. Kaikki tuntuu niin samalta. Ulkona, sisällä. Sittenkin silmiini osuu, kun oikein katson. Pieniä pilkahduksia. Siitä selkeydestä, yksinkertaisuudesta. Halusta maalata kaikki valkeaksi, puhtaaksi.

Advertisement

Kohti arkea

Palasimme tänään mökiltä kotiin. Tunteet seikkailevat laidasta toiseen. Toinen puoli minusta olis voinut jatkaa loputtomiin elämää auringonnousun ja -laskun, sään mukaan elämistä. Luonnon ihailemista, laiturijumppaa, kaupassa käyntejä jotka olivat koko päivän kohokohtia.

Lupa oikaista ja porkkanakeittoa

Tiedätkö tunteen, kun aamulla kahvikuppi on valmiiksi väärinpäin? Jouluruusu kukkii kevään kynnyksellä, kun odotat kaiken muun kasvavan? Tunteen, että sinulla on yksi pallo kädessä ja 10 ilmassa? Juuri, kun olet saanut seuraavan kiinni, on seuraava pallo jo tulossa. Ihmeen kaupalla ne kaikki pysyvät ilmassa, ja tartut niihin vuorotellen ainakin jonkin aikaa.

Lupasin itselleni uutena vuonna, että minulla on aina välillä lupa oikaista kun siltä tuntuu. Reilu viikko sitten toteutin lupaustani tilaamalla eräästä palvelusta ruokakassin resepteineen kotiin. Vaikka emme ihan kaikki reseptejä tehneetkään, oli silti varsin mukavaa kun joku muu hankki viikon ruokien raaka-aineet (vieläpä hyvälaatuiset sellaiset) jääkaappiin. Valmiit raaka-aineet innostivat kokeilemaan jotain ihan muuta kuin mitä meillä perinteisesti ollaan arkena syöty.

Kiinni hetkessä

Syksyisen viikonlopun tunnelmista on ponnistettu taas uuteen viikkoon. Väsymys painaa aamuisin ja ulkona on hirmuisen pimeää. Kylmää. Mutta sisällä on lämmin.

Tähtiä, tähtiä loman loppuun…

Tähtisädetikut. Löydän aina kaapin perältä paketin tai kaksi. Ne kuuluvat lapsuuteeni, ja tähän päiväänkin. Lapsetkin pitävät niistä (minä siis kyllä :)). Eilen illalla lopettelimme poikien joululomaa tähtisäteisissä tunnelmissa. Kuinka ollakaan lukitsin oven takanani. Koko perhe ulkona viidentoista asteen pakkasessa, avaimet ja puhelimet sisällä.