Great Ocean Road oli meidän keväisen matkamme päätepiste. Ennen paluuta Melbourneen kävimme Great Ocean Roadilla sijaitsevassa eläinpuistossa. Tässä paikassa myös hoidettiin loukkaantuneita luonnonvaraisia eläimiä.
Täällä lapset pääsivät syöttämään kenguruja ja muita eläimiä. Kosketus luontoon tuo kokemukset todella iholle.
Vietimme juuri kesän helteisimmät päivät lounaisessa Suomessa sukuloimassa. Aurinko alkaa tänäänkin taas näyttäytyä, mutta ilmassa on silti hieman matkaväsymystä ja minulla hieman haikeuttakin kotikulmilla käymisen jälkeen. On vaikea uskoa, että heinäkuu on lopuillaan ja kesälomaakin on jäljellä enää reilu viikko. Tällaisina päivinä voi taas rauhassa palailla Australian matkamuistoihin.
Apollo Bayn aamun kirkastuttua matka jatkui Great Ocean Roadia pitkin länteen. Puolisen tunnin ajomatkan päässä Apollo Baysta on vuonna 1848 rakennettu Cape Otwayn majakka, ja sitä ympäröivä upea Cape Otwayn kansallispuisto. Majakalle johtava tie on osittain tiheän eukalyptusmetsän peitossa ja sen vuoksi tätä pidetään alueella yhtenä parhaimmista paikoista koalien tarkkailemiseen.
Rannikkoa Cape Otwaylta Port Fairyyn kutsutaan nimellä Shipwreck Coast (haaksirikkoisten laivojen rannikko) eikä suotta: rannikolla on kuulemma tapahtunut reilut 630 haaksirikkoa, joista noin reilut 240 on löydetty. Majakalle löytyi siis tarvetta.
Kävimme alkuviikosta kotona, mutta nyt olemme taas mökillä. Taivas oli eilen harmaa, ja tuuli kovaa. Tänään on jo aurinko lämmittänyt, mutta raikas sadekuuro yllätti tänäänkin. Tällaisina päivinä on hyvä jatkaa valokuvien kanssa. Nyt Great Ocean Roadille.
Melbournessa olisi helposti kulunut useampikin päivä. Kaupungista pääsisi helposti päiväretkelle esim. Mornington Peninsulalle ja Yarra Valleyn upeille viinialueille. Tosin niilläkin alueilla näkemistä ja kokemuksia riittäisi varmasti moneksi päiväksi. Itse Melbournessakin voisi viettää päiväkausia tutustumalla kaupungin eri alueisiin, kokeilla jokaisena päivänä uutta etnistä ravintolaa tai vaikkapa osallistua kulttuuritapahtumiin. Ja nauttia vain kaikesta kaupungin vilinästä!
Me suuntasimme muutaman kaupungissa vietetyn päivän jälkeen automme nokan Great Ocean Roadille, yhdelle maailman eeppisimmästä autoreiteistä. Tai näin ainakin sanotaan. Sää ei ehkä ajankohtaan nähden ollut paras mahdollinen: paikalliset kertoivat, että miesmuistiin ei toukokuussa ole ollut näin koleaa ja sateista. Mutta meitä se ei haitannut!
Vaikka vettä satoikin vähän väliä, saimme myös aurinkoa. Paikallisittain katsottuna tämä loppukesän ajankohta tuntui oikein miellyttävältä matkustusajankohdalta, sillä vältimme todennäköisesti sesonkien mahdottomat ruuhkat ja ryysikset pysähtymisen arvoisissa paikoissa (paitsi ehkä 12 Apostolilla, mutta siitä seuraavalla kerralla…).
Elämä on vähitellen luiskahtanut intensiivisen työ- ja opiskeluvuoden jälkeen hieman rennompiin uomiin. On ollut taas mahdollisuus varata aikaa oikeiden kirjojen lukemiselle, reissukuvien läpikäymiselle sekä mökkeilylle. Ja telkan töllöttämiselle. Olen jäänyt pahasti koukkuun Master Chef Australian yhdeksänteen tuotantojaksoon Nelosen Ruutu-palvelussa (kiitos HS:n tilaajien kesäetujen…:D): upeiden ruokien lisäksi sarjassa näkyy tietenkin Melbourne.
Edellisestä Australian postauksesta on jo hieman aikaa: silloin teimme matkaa Sydneystä kohti Melbournea. Upean ajomatkan, vihreiden niittyjen, tyrskyisten merenlahtien ja luontoelämysten jälkeen olimme innoissamme pimeään valmistautuvan kaupungin kauniista siluetista ja valoista.
Pimeä oli ehtinyt jo laskeutua ennen Melbourneen tuloamme, mutta me lähdimme heti huoneen saatuamme ulos. Hotellimme oli keskellä Melbournen businessaluetta, joten kaupunki oli kirjaimellisesti jalkojemme juuressa.
On vaikea kuvailla sitä tunnelmaa kaduilla ja kujilla, kun pään täyttävät etnisten keittiöiden tuoksut, ihmisten iloinen puheensorina terasseilla, ratikan kolina. Kaupungin äänet. Ja ne kaikki upeat tuhannet ja tuhannet pimenevän kaupungin valot. Värit, valot, tuoksut. Ihmiset! Tiesin heti, että tästä kaupungista minä tykkään!
Kaikki liikenevä aika on mennyt parin viime viikon aikana kevään viimeisiin opiskeluhommiin. Meillä on arkena kuitenkin muisteltu ahkerasti mennyttä reissua, jopa aamiaispöydässä. Tällä kertaa blogissa matkataankin Sydneystä etelään kohti Melbournea.
Sydneyssä olisi hyvinkin voinut viettää vielä viikon, tai pari. Kaupungissa tuntui olevan ehtymättömästi mahdollisuuksia puhumattakaan kaikista päiväretkistä, joita sieltä hyvinkin on mahdollista tehdä.
Meillä oli Sydneyssä viisi upeaa päivää, jonka jälkeen suuntasimme vuokra-automme ratin kohti etelää, kohti Melbournea. Olin ostanut Lonely Planetin opuksen Australia’s Trips – 38 Amazing Road Trips, sillä jo aiemmin olimme päättäneet maksimoida kahden viikon aikana nähtävän määrän. Automatkailu toisi mukavaa vaihtelua isoihin kaupunkeihin, ja reissuun lisää seikkailun tuntua. Siltikin täytyy sanoa, että joskus voi olla helpompi vain hypätä koneeseen ja lentää: meidän porukalta menolennot Melbourneen olisivat alhaisimmillaan kustantaneet vain reilut 200 euroa.
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 