Olen kiitollinen!

Olen elokuun aikana saanut kaksi ihanaa haastetta. Heidin Maailman äärellä -blogin  haaste saa kuitenkin odottaa vielä hetken syksyisen kirkkaita päiviä ja sen seesteisen rauhallisia metsäpolkuja.

Turun eilisten tapahtumien johdosta on aina välillä hyvä muistaa mistä olemme kiitollisia. Ihanasta Anun puutarha -blogista (KLIK!) sain kiitollisuushaasteen. Haasteessa on tarkoitus kertoa viikon ajan kertoa päivittäisistä kiitollisuuden aiheista ja haastaa mukaan vähintään kolme bloggaajaa.

Tässä minun viikkoni joka sijoittuu loman loppumisen ja arjen alkamisen vaihteeseen.

Maanantai.

Oli ihana herätä pitkästä aikaa kotona. Minulla oli vielä pari lomapäivää ennen kesäloman päättymistä, joten aamu meni pitkän kaavan mukaan. Päivä oli lopulta hieman sekava ja kiireinen, mutta olen kiitollinen pienestä pihastamme ja lähipuistoista, jotka suovat hetken rauhoittumiselle.

Advertisement

Minä ja musiikki: haaste elämäni musiikista

Musiikki on kulkenut elämässäni mukana aina. Sen avulla olen päässyt yli vaikeiden aikojen, sydänsurujen. Lentänyt ilon ja rakastumisen tunteissa. Musiikki on kannatellut minua silloin, kun se on ollut tarpeen ja muulloinkin. Se on ollut osa elämääni myös tanssitunneilla. Sain (jo!) marraskuussa Tuulentupa-blogin Saaralta (KLIK!) musiikkiaiheisen haasteen. Tässä minun biisejäni.

Haasteessa etsitään omaan elämään sopiva laulu Youtubesta jokaisen listassa olevan otsikon alle ja julkaistaan postaus blogissa. Mukaan haastetaan lopuksi muita bloggaajia. Tässä siis minun musiikkimaailmaani…

Kappale syntymävuodeltani:
Tuona vuonna ilmestyivät Pepe Willbergin iki-ihana Aamu, Rolling Stonesin It’s Only Rock ’n’ Roll (But I Like It). Sekä Abban Waterloo! Tosin en ole koskaan ollut mitenkään erityinen Abba-fani, mutta olkoon tämä omistettu puolisolleni.

Paluu muumilaakson marraskuuhun, ja Blogger Recognition Award

Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa.

Lumi palautti minut märällä ja pimeällä tavalla Muumilaakson marraskuuhun, jonka olin lumen myötä jo ajatellut tänä vuonna sivuuttavani. Mutta silti, tänään paistoi aurinko. Hetken jo ajattelin kevään koittaneen, mutta päässäni soivat joululaulut saivat ajatukseni palaamaan tähän hetkeen. Jouluaattoon on muuten tänään enää viisi viikkoa!

Musta ja märkä marraskuu ei tuonutkaan vain aamuista aurinkoa vaan aivan mielettömän ihanan tunnustuksen Maailman äärellä -blogin Heidiltä (KLIK!). Minun piti ensin blogata jotakin joulukuusen jalan uudesta elämästä, mutta…Todellakin sain Heidiltä tunnustuksista arvokkaimman: Blogger Recognition Awardin eli siis bloggaajalta toiselle bloggaajalle jaettavan tunnustuksen: tämä lämmittää mieltä aivan suunnattomasti, kiitos Heidi ❤

Haaste ja piparkakkukakkupöhinöitä

Sain viime viikolla Anulta ihanasta Villamezzo-blogista haasteen. Haasteen kysymykset ovat syvällisiä ja herättivät pitkällisiä pohdintoja. Piparkakkukakun pöhinöissä mietiskelin vastauksia ja liitin mukaan kuvia marraskuun pimeän harmaista, mutta kauniista ja jouluisistakin, tunnelmista. Kiitos Anu haasteesta!

Tunnustus

Tiesitkö, että tänään on jouluun enää 120 yötä? Myönnän, että pimenevien iltojen myötä ajatuksissa jo pyörii valkoinen tähteni keittiön ikkunassa sekä keväällä eteiseen ostetut pallovalot…

Ihailen myös kuustani, päivittäin. Toukokuussa ostin Stockmannin viherosaston alennusmyynnistä itselleni huonekuusen. Ei tainnut olla ihan  kuusien sesonkiaika, mutta enhän voinut sitä hyllyynkään jättää…Siitä tulee varmasti komea! Myös linkit joulublogeihin ilmestyvät etusivulle pian…:)