Hei hei kesä!

Syksy. Se törmäsi minuun viime viikolla ryminällä kiireissään ovensuussa. Juuri, kun olin lähdössä töihin. Käännyin takaisin, otin hansikkaani, kaulaliinan kaulaani. Ja jatkoin matkaani. Syksy sen sijaan vielä epäröi.

Tietää, että ollaan taas arjessa, kun yhden blogipostauksen koostamiseen menee monta päivää. Ensi viikolla alkavat taas tämän lukuvuoden osalta opinnot, joten vapaa-ajan ongelmia ei tulevina kuukausina todellakaan tule olemaan. Nautin silti tästä ajasta aivan hurjasti.

Me sanoimme viime viikonloppuna mökillä henkisesti heipat kesälle. Ilmassa oli selvästi syksyn tuntua. Aurinkoisista sääennusteista huolimatta ainakin meillä satoi ja paistoi vuorotellen. Lauantain kova tuuli sen sijaan vaihtui sunnuntaina kauniiseen tyveneen.

Advertisement

Mielenrauhaa metsästä

Kun maailma ympärillä myrskyää, on hyvä lähteä metsään. Roikuttuani viikonloppuna somessa aivan, päätin sunnuntaina tehdä ryhdistäytymisliikkeen.

Heti aamiaisen jälkeen hain anoppini mukaan, ja painuin metsään. Keräsin mustikoita valtavalla vimmalla. Saaresta soudellessa lounaistuuli tuntui kovinkin viileältä, mutta naapurisaaren metsän suojissa aurinko porotti polttavasti selkään. Tulipa oikein hiki!

Olen kiitollinen!

Olen elokuun aikana saanut kaksi ihanaa haastetta. Heidin Maailman äärellä -blogin  haaste saa kuitenkin odottaa vielä hetken syksyisen kirkkaita päiviä ja sen seesteisen rauhallisia metsäpolkuja.

Turun eilisten tapahtumien johdosta on aina välillä hyvä muistaa mistä olemme kiitollisia. Ihanasta Anun puutarha -blogista (KLIK!) sain kiitollisuushaasteen. Haasteessa on tarkoitus kertoa viikon ajan kertoa päivittäisistä kiitollisuuden aiheista ja haastaa mukaan vähintään kolme bloggaajaa.

Tässä minun viikkoni joka sijoittuu loman loppumisen ja arjen alkamisen vaihteeseen.

Maanantai.

Oli ihana herätä pitkästä aikaa kotona. Minulla oli vielä pari lomapäivää ennen kesäloman päättymistä, joten aamu meni pitkän kaavan mukaan. Päivä oli lopulta hieman sekava ja kiireinen, mutta olen kiitollinen pienestä pihastamme ja lähipuistoista, jotka suovat hetken rauhoittumiselle.

Oi ihana elokuu!

Loma mökillä on tämän kesän osalta ohi, kun palasimme kaupunkiin sunnuntaina. Kesä ei ole tänä vuonna ollut helppo, mutta siinä on ollut kosolti paljon kauniita pieniä hetkiä. Sunnuntai oli säänsä puolesta täydellinen kotiinpaluulle: mökille tuuli todella navakasti lounaasta, ja iltapäivästä alkanut sade vain lensi tuulen mukana. Koko loppuilta kotikulmilla oli harmaa ja sateinen, juuri sopiva kotiin käpertymiselle.

Minä pidän tästä vuodenajasta. Vaikka miten rakastan saaristoamme, minusta on mukava palata mökiltä kotiin. Yksinkertaiset arjen itsestään selvyydet kuten juokseva vesi, suihku ja pesukone saavat aivan uusia merkityksiä: astianpesukone koko kesän tiskirupeaman jälkeen on ehdottomasti paras kaverini!

Aivan nurkan takana

Syksy. Se on aivan nurkan takana. Kun kulkee koiran kanssa lähistöllämme pulputtavan joen törmää, huomaa miten lehdet leijailevat maahan. Miten vihreiden sekaan on eksynyt keltaista, jokin pensas punertaa jo. Kaikki tuntuvat lähtevän, leijailevan, liiskaantuvan.

Ehkä se oli viikonlopun Rauli-myrsky, joka uhkasi viedä ainakin minulta hiusten ohella melkein järjen päästä. Mökillä tuuli tuntui humisuttavan puiden latvoja, mökin rakenteita, uuvuttavan kesään takertuneen. Pakottavan luopumaan.