Helmikuu on hujahtanut ohitse vauhdilla. Olen parin viimeisen viikon aikana nukkunut öisin keskimäärin kahdeksan tuntia. Käynyt useammin jumpassa ja salilla kuin koko syksynä yhteensä.
Ja miettinyt, että hyvä elämä muodostuu aika pienistä palikoista.
Kaipaan sitä edelleen. Kahdeksan tuntia unta yössä, liikuntaa hikeen asti muutaman kerran viikossa. Lomaa. Väsymys kumpuaa jostain kaukaa takaa, ja lasken jo melkein päiviä suuren seikkailun alkuun. Kesään.
Helmikuun elo on talven tarinoita: hiljaista lumisadetta, kenkien alla narskuvaa pakkasta, jossain lumen alla odottavat paksut silmut oksissa. Auringon onnelliset säteet.
Blogi elää tällä hetkellä hieman hiljaista eloa. Sillä välin minä olen nauttinut pitkistä lenkeistä koiran kanssa, kun muu elämä tuntuu juoksevan kaukana ja kiireellä. Välillä se sieppaa minutkin pyörteisiinsä ennen kuin taas jarrutan ja hyppään.
Jostain syystä en ole oikein sinut tammikuun kanssa. En tiedä johtuuko se joulusta luopumisen vaikeudesta. Tai näistä täällä etelässä laidasta laitaan heittelevistä säätiloista: tänäkin vuonna tammikuuhun on mahtunut tippuvia räystäitä, paukkupakkasia, tappavaa jäätä ja vesilammikoita.
Toisaalta tammikuussa on ollut myös kauniita ja aurinkoisia pakkaspäiviä. Sellaisia kuin vain unelmissa. Silti tammikuu tuntuu jollain tapaa mahdottoman tahmealta.
Helmikuu ei voisi päättyä paljon paremmassa ja kauniimmassa säässä. Valon voima on kyllä mahtava: jollain tapaa se jää tästä kuukaudesta päällimmäisenä mieleen. Aurinkoinen Andalusia ja erityisesti Sevilla tarjoili meille tältä osin parastaan.
Sevillassa ajoimme auton parkkitaloon ja siellä se saisikin olla päivät. Huoneistomme sijaitsi aivan Sevillan keskustassa, joten kapeat mukulakivikadut eivät missään nimessä houkutelleet ajelemaan huvikseen.
Rysähdys kohti kevättä. Kun puut kaatuvat ja loma tekee tehtävänsä. Mutta aloitetaanpa alusta. Olimme hädin tuskin ehtineet poistumaan reilu viikko sitten pihaltamme kohti lentokenttää, kun kevät rysähti. Lähtöpäivälle sovittu puunkaato toisi muutoin varjoisalle pihallamme aimo annoksen ihanaa kevään valoa. Tuntui, että symbolisesti tämä sopi talviloman aloitukseen hyvin. Kohti kevättä ja valoa.
Tänä talvena suuntasimme hiihtolomalla aurinkorantojen sijasta Espanjan Andalusiaan. Kohde valikoitui täysin sattumalta lentotarjousten perusteella, ja olettamuksella että näin eteläisessä Euroopassa kevät olisi jo ehkä lähtökuopissaan. Matkan reitti tarkentui syksyn mittaan: Malaga-Ronda-Sevilla-Granada-Malaga. Reitin varrelta tuntui jokaisella suunnittelukerralla löytyvän paljon upeita kohteita.
Lensimme ensimmäisenä lomapäivänä Malagaan. Kolme tuntia myöhässä olevan lennon jälkeen, Andalusian reilun 10 asteen lämpötila tuntui joka tapauksessa melkein kuin kesältä. Vaikka olimmekin odotuksesta väsyneitä, ajoimme illalla vielä yöksi Rondan kylään.
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 