Kevät ja meri

Olen viimeisten viikkojen aikana kaivannut merta. Sen rantoja. Suolaista tuulta. Aaltojen hiljaista liplatusta, kuohuntaa joka jää korviin pyörimään pitkäksi aikaa. Tänään ajoimme aamupäivällä hyvän sään aikaan Akseli Gallen-Kallelan Museolle Helsinkiin, jätimme auton parkkiin ja jatkoimme rantaa pitkin matkaa jalan. Toipilaan voimien mukaan.

SAM_5006

Lue lisää…

Hiljaisin Helsinki?

Ensilumen pehmittämä, vanhan kirkon tienoo
Kotiin illan viimeisiä lapsi kuljettaa
Stadilaista hiljaisuutta harvinaisen hienoo
Lepää lumeen peiteltynä kiivas Uusimaa

Torstai-iltapäivän Helsinki oli kaikkea muuta kuin hiljainen ja luminen. Se oli pimeä, märkä, kiireinen. Hieman meluinenkin. Mutta se oli siltikin Helsinki.

Lue lisää…

Hetki Helsingin yllä Ett ögonblick ovanför Helsinfors

Muistatko tuulten tuivertaman kaupungin,
merituulen korkean taivaan,
auringossa kimmeltävän torin,
meren kirkuvat linnut?
Mutta kaupunki vastaa:
unohditko miten tammikuun usva
hellästi kietoi sitkeän köyhyyden
lohkeilevin muurein
ja jätti lumiset kentät avoimiksi, mille?
Sohjolle, joka seurasi kulkijaa
sokeitten ikkunoitten, mykkien talojen kujilla?
Eteisen ja keittiön kitsaalle lämmölle
kodissa, jossa joku odotti
illan tuloa?

Minns du den vindsvepta staden,
havsvindens höga himmel,
solljusets glimmande torg,
havets skrikande fåglar?
Men staden svarar:
har du glömt hur januaridimman
svepte en envis fattigdom
ömt mellan flagande murar
och lämnade snöfält öppna, för vad?
För sörjan som följde vandraren
mellan blinda fönster, stumma hus?
För en snål värme i hemmets tambur
och köket där någon väntade
kvällens ankomst?

Lue lisää..