Unelmieni vuosi?

Tänäkin vuonna on ollut lähipiirissä ihan liikaa huolta, ja sairauksia. Olen nukkunut liian vähän, ja roikkunut somessa liian monta tuntia. Mutta vuoteen on mahtunut myös paljon uutta, ja hyvää virettä.

Olen löytänyt uudelleen kirjat ja lukemisen. Syksy toi opiskelun, josta olen aivan innoissani. Olen tavannut ihania ihmisiä vuoden varrella, myös täällä blogimaailmassa.

dsc_3350

Näissä vuoden varrelta kerätyissä satunnaisissa kuvissa näkyy isot intohimoni ja rakkauteni: luonto, meri, saaristo, syksy, joulu. Ja valo sen kaikkina vuodenaikoina. Hiljaiset hetket saaristossa meren rannalla, kotona, kaukana maailmalla. Kiireiset, hektiset hetket kaupungin valoissa. Ne hetket, jotka ovat kantaneet minua perheeni kanssa eteenpäin.

Lue lisää…

Mainokset

Lempeää ja lämmintä

Sitä nämä välipäivät ovat olleet siitäkin huolimatta, että olen koko viikon tehnyt töitä. Lempeitä ja lämpimiä (juuri sellaisia Lotta!). Meillä on herätty hiljaa ja hyssytellen aamuihin. Minäkin olen nukkunut takaisin univelkojani.

dscf7251

Ensimmäisinä on sytytetty olohuoneen joulukuusi ja keittiön kynttilät. Tai sitä ennen olen jo ehtinyt ihmetellä koiran kanssa taivaan tähtitarhoja: maassa on kuura ja ilmassa pakkasta, mutta lumi antaa odotuttaa itseään.

Lue lisää…

Minä olen joulu

Rakastan Mika Waltarin kaunista joulurunoa, mutta tällä kertaa haluan toivottaa teille kaikille rakkaille lukijoille ja blogiystäville tämän Lassi Nummen joulurunon myötä

Rauhallista Joulua
ja
Onnea vuodelle 2017!

dscf7010-3

Minä olen joulu

Minä olen hälinä, ja iloinen vilske
sinulle, häliseväinen ystäväni.
Minä avaan ja suljen ovia, sytytän ja sammutan valoja,
juoksen edestakaisin,
käyn kauppaa (moralistien murheeksi), ostan ja myyn,
annan ja saan.
Leivon piparkakkuja, siivoan, postitan, käärin paketteja.
Minä olen sinun hyvä osasi,
ilon kupliva viini,
Sinulle joka juokset hämärästä
kohden valaistua ovea.

Sinulle, joka olet väliinpitämätön,
minä olen väliinpitämättömyys itse.
Yhdessä me ojennamme kätemme
näille lähimmäisille, niinkuin sanotaan,
toivotamme heille
säästelemättä kaikkea hyvää,
sallimuksen laskuun tietenkin.
Mittaamme säestykseksi suopeaa hymyä. Lähetämme
tervehdyksiä, jopa lahjoja.
Kuin peilikuvia toisistamme me olemme!
Mutta kellojani en soita,
sinun sisimmässäsi. Vain korvissasi ja nehän ovat suuret.
Torneissa, kaiuttimissa, kaupungin kaduilla.
Sinulle, joka tyhjästi hymyilet, minä olen
malja kukkuroillaan tyhjää.

Sinä. joka olet sekaisin
tästä kaikesta, tästä kaikesta,
sinulle minä olen sekava.
Kaistale seurallista hilpeyttä, siekale tunnetta,
palanen sydäntä, viipale kinkkua,
jokunen kilovattitunti stressiä,
ja lapsuuden hyasintti, kiiltokuva, enkelikuoro.
Sinä joka et löydä minua, et itseäsi, et lasta
näistä majataloista
älä ylenmäärin huolestu.
En minä moralisoi, en tuomitse. Minä kysyn, sinä itse
kysyt. Ja jossakin, miltei kuulumattomissa,
hiljaisuus vastaa.

Sinulle, hiljainen,
minä olen hiljaisuus itse.
Kuusen havina ohi kulkiessa
ulkona metsässä, sisällä talossa.
Vanha koraali, jonka vaietessa näkymä syvenee,
saa uuden kuullon. Tai liekki, joka sammuessaan
saa ajattelemaan, kuvittelemaan
sammumatonta valoa.
Maan hiljaisille minä olen
hiljaisuuden leipä.

Lassi Nummi: kokoelmasta Joulukonsertto 1987

On aika hiljentyä joulun viettoon.

Milla ❤

Joulukuun aurinkoinen

Tuntuu, että toistan vähän itseäni. Siinä, että rakastan jokaisen vuodenajan auringossa näkyviä erilaisia sävyjä ja vivahteita. Siinä, että joka vuosi ne ovat parasta mitä tiedän ja olen koskaan nähnyt. Mutta aina ne vain ovat yhtä kauniita.

Nyt kun meillä on perhe kaikkinensa selviytynyt keräämään voimia  vatsataudin kourista ja ulkona on pimeää ja kovin märkää, on ihana palata näihin kauniisiin pakkaspäiviin reilun viikon takaa.

dscf6488

Kovan kuumeen lieventämiseen riitti tämä kolea ja märkäkin sää, mutta näissä pakkaspäivissä on jotain taianomaista. Talven aurinko on jollain tapaa kovin herkkä, ujo, mutta silti itsevarma ja niin hennon kaunis.

Lue lisää…