Tänään päässäni on soinut ihana saksalainen joululaulu Leise rieselt der Schnee…Laulu sopii tunnelmaltaan juuri tällaisiin päiviin. Olen katsonut lumihiutaleiden hiljaista leijailua toivoen, että ne tavoittaisivat maan.
Tällaisina päivinä, kun pimeys alkaa jo iltapäivästä, meillä palavat kynttilät kaikkialla.
Tässä ei nyt ole kyse lainkaan joulukukista. Istutin nimittäin viimeisiä tulppaanien sipuleita maahan tällä viikolla, siis pihalle. Ulos. Veikkaan, että ainakin naapurilla oli hauskaa (tai ihmettelemistä kun kaivoin pimeässä kännykän valon varassa kuoppia kukkapenkkiin…). Keväällä nähdään menikö tämä nyt hieman liian myöhäiseksi.
Joulukuusen jalan suhteen olin sen sijaan hyvissä ajoin liikkeellä jo lokakuussa. Joulukuusen jalkamme on täyttä rautaa. Se on siis tukeva ja kestoltaan varmasti ikuinen. Väri vain on alkanut pahasti rapistumaan eikä se ruosteeltakaan ole säästynyt.
Maalilla sai kuitenkin jalkakin uuden elämän jo lokakuun puolella. En ole koskaan aiemmin kokeillut kalkkimaalia, jo pienellä määrällä jalan sai maalattua pariin kertaan.
Hieman flunssaisesta olosta, harmaasta ja kosteasta marraskuun sunnuntaista huolimatta, lähdimme sunnuntaina kaupunkiin perinteisen joulukadun avajaisiin.
Kylmä iski pian jäseniin ja ennen joulukadun valojen syttymistä oli pakko käydä kuumalla kaakaolla ja pullalla.
Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa.
Lumi palautti minut märällä ja pimeällä tavalla Muumilaakson marraskuuhun, jonka olin lumen myötä jo ajatellut tänä vuonna sivuuttavani. Mutta silti, tänään paistoi aurinko. Hetken jo ajattelin kevään koittaneen, mutta päässäni soivat joululaulut saivat ajatukseni palaamaan tähän hetkeen. Jouluaattoon on muuten tänään enää viisi viikkoa!
Musta ja märkä marraskuu ei tuonutkaan vain aamuista aurinkoa vaan aivan mielettömän ihanan tunnustuksen Maailman äärellä -blogin Heidiltä (KLIK!). Minun piti ensin blogata jotakin joulukuusen jalan uudesta elämästä, mutta…Todellakin sain Heidiltä tunnustuksista arvokkaimman: Blogger Recognition Awardin eli siis bloggaajalta toiselle bloggaajalle jaettavan tunnustuksen: tämä lämmittää mieltä aivan suunnattomasti, kiitos Heidi ❤
Viimeiset viikot ovat olleet varsinaista hulinaa. Kaikkien joulujuhlien ohella on juostu arjessa, selvitty työstä ja pudottu taas siihen samaan verkkoon kuin aikaisempinakin vuosina: onko lahjan ostamattomuus-lupausten rikkominen sallittua, toivottavaa, vai ihan pikkuisen vain jotain? Iltaisin olen nähnyt tähtiä, leiponut shelttipipareita, ja tuskaillut kolmatta viikkoa kokoamatta olevan piparkakkutalon palasten peittämän keittiön työpöydän kanssa.
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 