#joulurauhaa

29 marraskuun, 201829 marraskuun, 2018 ~ Milla ~ 4 kommenttia

Minulla on muutama kovin huono päivä takana. Tiistaina kuulin opiskelukaverin yllättävästä ja äkillisestä kuolemasta. Vielä eilenkin tunnuin olevan asiasta lamaantunut. Myös muut asiat ympärilläni kasaantuivat.

Viime yönä nukuin sentään kunnollisesti. Yön aikana taivas oli heittänyt maahan valkoisen, kuin tomusokeripeitteen. Edellisillan kireä pakkanen oli hellittänyt.

Kaupungissa valitsin ruuhkabussin asemesta kävelyn työpaikalleni. Miten mieltäni piristikään kohtaaminen ja pimeydessä kaikunut iloinen ääni ”Hyvää joulun odotusta!”.

Kiitin hämmentyneenä. Juuri silloinkin Jouluradio soi kuulokkeissani.

Muistin taas miten vähän iloon tarvitaan. Ja joulumieleen. Kiitos ❤

#kuuluujouluun #joulurauha #jouluradio

Kotona

1 joulukuun, 20142 joulukuun, 2014 ~ Milla ~ 6 kommenttia

Lyhyenkin reissun jälkeen on mukava tulla jouluiseen kotiin, sytyttää valot ikkunoihin ja pihalle. (Vaikkakin sivuhuomautuksena todettakoon, että joulusiivous on välillä kuin kaunista unta vain ja koti kuin Transformersien ja Ninja Turtlesien taistelukentältä. Joku myös viljelee pieniä legopalasia pitkin lattioita.)

Aamulla, kun avasimme laivan hytin verhot näimme todella kauniin auringonnousun melkeinpä tyynen meren yllä. Pian auringon punaiset säteet peittyivät harmaan pilvimassan taakse. Helsinkiin saavuttaessa taivas oli kirkastunut ja kaupungin satama näytti pakkasaamuisen kauniilta. Kuin kevyt usva olisi leijunut satama-alueen yllä, meri oli tyyni ja värit tuntuivat kauniilta ja harmonisilta. Lunta ei edelleenkään pääkaupunkiseudulla näy, mutta pakkanen oli puraissut maata sen verran, että maa oli kauniin huurteinen. Minä tein vielä hieman töitä kotona, lapset saivat lomailla.

Samalla, kun avasin koneen kuuntelin Jouluradion Jesse Kaikurannan ja Lenni-Kalle Taipaleen version Hoosiannasta. Lue lisää…

Se kadonnut joulumieli

23 marraskuun, 201424 marraskuun, 2014 ~ Milla ~ 4 kommenttia

Viime vuonna kadotin sen. Tai en sitä löytänyt. En lehtien sivuilta, kaappien nurkista. En piparin tuoksusta, lahjojen kääreistä. En ruoista tai juomista. Se vain pysyi piilossa. Ei edes nostanut päätään joulun allakaan. Joulumieleni. Oliko syynä pimeä, synkkä lumeton talvi? Tai kiire ja stressi? En tiedä.

Nyt joulumieli hiippailee jo nurkissa. Se höristää korviaan, kun kuulee tuttujen joululaulujen sävelet ja huokailee miten kauniin uuden joululaulun olen löytänyt. Joulumieli ihailee loputtomiin pimeydessä loistavia satoja, tuhansia valoja.