Kevään ensimmäinen!

Hieman ujosti se nostaa päätään. Maatuneet lehdet melkein liiskaavat, mutta elämällä on suurempi voima. Olen istuttanut puutarhaani kolme jouluruusua, joista nyt jo toinen näyttää elämänvoimansa.

Advertisement

Rakastan!

Piha näyttää edelleen vain harmaalta ja ruskealta. Tuntuu kuin kirjaimellisesti ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen. Kaipaan jo niin kevään vehreyttä, huumaavia tuoksuja jotka sekoittavat pään lempeissä illoissa. Kevät tuntuu juuri nyt niin pitkältä ja kylmältä. Aina välillä tavoittaa lämpimän jossain hiljaa, mutta sitten se on taas poissa.

Viikko on ollut sekava. Mutta myös jotain aivan muuta. Voitin lähipuutarhamme arvonnassa kassillisen orvokkeja, kiitos Puutarhanikkarit! Eilen kipaisin illalla hakemassa keväisen huumaavan voittoni. Vaikka miten rakastankin valkoista, niin mukaan lähti punaisen keltaisia kaunokaisia. Josko nämä toisivat lämpöä, ja väriä.

Toinen syy puutarhakäynnille olivat nämä kaunokaiset. Miten kukaan voisi vastustaa jouluruusuja, minään vuodenaikana. Voi miten rakastankaan!

Joulun primadonna

Jos jouluruusu (KLIK!) onkin mielestäni joulun kaunein kukka, kuningatar, ja pihani ehdoton valtias, niin amaryllis lienee joulun primadonna. Sen uljas ja ylväs kukka katselee maailmaa kaiken muun yläpuolelta.

Yhtenä iltana

On pimeä. Olen makuulla sängyssä. Näen ikkunasta kymmenien kerrostalojen ikkunat, joissa palavat valot. Joissakin jouluvalot, toisissa värikkäämmät kuin muut. Omassa huoneessani on pimeä. Ulkona taitaa nyt olla kirkasta. Näky on omalla tavallaan kaunis. Niin kaunis kuin vain voi kaupungissa marraskuisena iltana olla. Makaan sairaalasängyssä maanantaisen jalkaleikkauksen jälkeen.

Vain korttelin päässä sairaalasta on Runebergin kukka, jonka ikkunasta on tullut suosikkini Töölössä. Nyt siellä on joulu. Koska en itse nyt pääse ikkunan äärelle, ystäväni kävi eilen illalla pois luotani lähtiessään ottamassa muutaman kuvan ja lähetti minulle. Tässä kooste upeasta ikkunasta.

Oi ihana toukokuu!

Toukokuun ensimmäinen. Toipilas pelailee pleikkaria ja jaksaa jo tulla yllytetyksi pikkuveljen supersankarileikkeihin. Silti välillä iskee vielä väsymys.

Minä kannan selkä vääränä multasäkkejää, upotan sormia syvälle multaan, kaivan uutta kukkapenkkiä ja välistä…ihailen vappukukkaani. Suosikkiani. Pihani kuningatarta.