Veljensä Toivo

Jostain kaukaa kuuluu koputus. Joulumieli se nousee nokosiltaan, heittää viltin syrjään. Raukeasti venyttelee jäseniään, ja huokaa. Posket ovat punaiset lumesta, ja lämmöstä.

dscf6055

Ulkona jo hämärtää. Valot syttyvät maailmaan. Katsoo ulos: joku on sytyttänyt kynttilän. Onkohan se siskoni Joulusielu, takkinsa on poissa jo kenkänsä kadonneet. On lähtenyt retkilleen jo. Koskettamaan sinua minua meitä.

Lue lisää…

Mainokset

Jos vain voisin…

Joulumieli seisoo taas pihamaalla. Joulumieli rakastaa näitä kirkkaita kauniita aamuja, tähtien tuiketta, kuun loistetta. Pieni pakkanen nipistää nenänsä päästä, mutta lunta…sitä ei vain näy. Hiljaa aamu alkaa pimeyden takaa sarastaa. Venyttelee jäseniään, mutta välillä tuntuu kuin ei lainkaan heräisi. Palaa sisälle ja keittää puuron. Nauttii kahvin. Jossain kaikuu lasten ääni. Auton hurina. Koiran haukunta. Joissain kaukana.

Lue lisää…

Siskonsa Joulusielu

Joulusielu, se on Joulumielen pikkusisko. Se herää vähitellen marraskuussa, kömpii pesästään ja hieroo silmiään. Se ei taaskaan usko ehkä silmiään: miten paljon minua kaivataan! Joulusielu pukee lämpimästi ylleen, vetää villasukat jalkaan: sen matka on raskas ja tunteita täynnä.

Puettuaan se astuu varovasti pihamaalle, tähyilee taivaalle: Joko olisi aika? Koska lumikeijut peittävät maan, hyväilevät sinun minun meidän poskia ja tanssivat pakkasen kanssa kilpaa? Kasvit ovat kuolleet, nukkuvat ikuista untaan ensi kevääseen. Odottavat valkoista pehmyttä peittoaan.

Lue lisää…