Aivan nurkan takana

Syksy. Se on aivan nurkan takana. Kun kulkee koiran kanssa lähistöllämme pulputtavan joen törmää, huomaa miten lehdet leijailevat maahan. Miten vihreiden sekaan on eksynyt keltaista, jokin pensas punertaa jo. Kaikki tuntuvat lähtevän, leijailevan, liiskaantuvan.

DSC_2632

Ehkä se oli viikonlopun Rauli-myrsky, joka uhkasi viedä ainakin minulta hiusten ohella melkein järjen päästä. Mökillä tuuli tuntui humisuttavan puiden latvoja, mökin rakenteita, uuvuttavan kesään takertuneen. Pakottavan luopumaan.

Lue lisää…

Elokuun illat

Elokuun illat ovat ihania. Olemme jo mökillä. Ulkona on epätodellisen lämmin. Jossain kaukana taivaalla vilkkuu lentokone matkalla kohti tuntematonta, toinen matkalla kotiin se laskeutuu ihan kohta. Vieressä vilkkuvat tähdet. Vaahtera havisee nousevassa tuulessa, pimeässä, valon kajossa. Kuin syksyllä.

image

Vaikka joskus on pilvistä, pojat ovat flunssassa, ja vettä sataa jo melkein joka päivä, rakastan tätä kuukautta kesässä. Elokuun illat ovat ihania, kuten ilta keskellä Helsinkiä grillijuhlissa. Kun aurinko laskee ja voit sen väristä nähdä, että on syyskesän hetki. Kesä ei vielä luovuta, mutta syksy, se on jo oven takana.

Lue lisää…

Kohti arkea

SAM_5702

Palasimme tänään mökiltä kotiin. Tunteet seikkailevat laidasta toiseen. Toinen puoli minusta olis voinut jatkaa loputtomiin elämää auringonnousun ja -laskun, sään mukaan elämistä. Luonnon ihailemista, laiturijumppaa, kaupassa käyntejä jotka olivat koko päivän kohokohtia.

Lue lisää…

Saari. Saaristo. Syyskesä. Sommarboken. Sauna.

Saari. Saaristo. Syyskesä. Sommarboken. Sauna.

SAM_5740

Yht’äkkiä taivaalta tulee kaatamalla vettä, melkein välillä vaakasuoraan. Hetken kuluttua aurinko paistaa, maalaa kaiken kirkkaaksi vedenpisarat kuin timanteiksi lehdillä terassilla. Saaristossa on sateen jälkeen hiljaista, kun tuulee voi naapurisaaren yli kuulla kaukana pauhaavan avomeren. Mutta se on kaukana, eikä sen kädet yllä meihin.

Lue lisää…

Kesäteatterin taikaa

Viime päivinä saaressa on tuullut. Kovaa. Lounaasta. Tuntuu hieman kuin saari yrittäisi hätistää meitä päältään, patistaa meitä takaisin kaupungin arkeen. Mutta me pidämme kiinni vielä hetken.

Sommaren 2016-262
Raaseporin komeat linnanrauniot.

Naapurisaari. Mustikka-apajamme. Sienimetsämme. Puolukoiden aarreaittamme.

Onni. Juuri tässä. Elokuun illoissa. Jo hieman viileissä aamuissa. Auringon säteissä, jotka vielä vielä lämmittävät.

Lue lisää…