Myönnän, että uskoni oli tänä vuonna koetuksella. Kalsea ja sateinen sää ei ole parhaimpia edellytyksiä mansikoiden kasvulle. Meillä on perinteisesti nimittäin juhannuksena nautittu aina kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat.
Saaristokauppamme ei tuottanut tänäkään vuonna pettymystä. Ensimmäiset kotimaiset olivat kyllä tyyriitä, mutta juuri niin hyviä kuin vain voivat olla. Kermavaahdon kera tietenkin juhannusaaton jälkiruokana.
Tällä viikolla tulimme mökille poikkeuksellisesti jo torstaina. Tämän köörin liikkeelle saaminen pakkaamisineen ja kaupassa käynteineen, on sen verran stressaaa kokemus että kerta toisensa jälkeen kyseenalaistan homman mielekkyyttä ja järkevyyttä.
Kunpa vain muistaisi, että yleensä tällainenkin vaiva palkitaan. Ilta mökillä oli kaunis, poikkeuksellisen kaunis. Pilvet värjäytyivät auringon laskiessa ihaniin pinkkeihin ja purppuran sävyihin. Ne muuttuivat ja elivät illan hetkien mukana.
Kesäkuu.
Tummissa, liikkumattomissa puissa oli lukematon määrä umppuja ja kukkia pehmeinä ja epämääräisinä vironnut elämään hiipivässä kuunvalossa.
En ole niinkään suuri paahtavien kesäpäivien ystävä kuin kastenurmikkoisten ja ujojen auringonsäteiden aamujen, puutarhassa vietettyjen viilenevien iltojen.
Ashurstilla oli omituinen tunne, että hänellä oli seuraa, ikäänkuin miljoonittain valkoisia perhosia tai henkiä olisi asettunut tumman taivaan…
Voiko kesäpäivässä olla ihanampaa kuin illalla hiipiä yksin ulos puutarhaan: tuntea miten hiljaisuus ympäröi vaikka kaikki maailman äänet ovat ulottuvillasi, omenapuiden kukintojen katoavan lumoava tuoksu.
Kesäkuun päivät ovat tuoneet aurinkoa, tuulta kaikista suunnista, sadetta. Luonto tuntuu tänä vuonna viheriöivän ennennäkemättömän kauniisti. Lieneekö syynä aikaiset lämpöiset päivät ja tasaisesti taivaalta saatava sade.
Kesäkuu on tuonut mukanaan muutakin. Pojat jäivät isänsä kanssa jo mökille lomailemaan, minä vietän muutaman päivän viikosta kaupungissa. Tuntuu hieman kuin loma jo alkaisi, kun kotona on hiljaista ja aikaa itselleenkin. Ja miten rentouttavaa voi olla siivoaminen aivan itsekseen 😀
Että jouluun on oikeasti enää puolisen vuotta? Tiedän, että vähintään puolisoni pitää minua hieman hulluna. Mutta eihän se vähennä lainkaan intohimoa nauttia kesästä 😀
Juhannuspäivät ovat toden totta menneet nauttiessa. Olemme nauttineet auringosta, viileästä sateen kostuttamasta ilmasta, tyynestä merestä ja vihreänä loistavasta saaristoluonnosta.
Juhannusaaton rankkasade taukosi sopivasti iltapäiväksi ja kokko roihusi kosteassa maassa komeasti, mutta turvallisesti. Ilta oli todella kaunis. Pojat osallistuivat innokkaasti kokon sammuttamisen jälkitöihin.
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 