Tämä viikonloppu on aina yhtä odotettu. Ensimmäinen yö saaressa. Vaikka rantakelit tuntuvat vielä aavistuksen viluisilta, on silti saaristonkin luonnossa löydettävissä pieniä lupauksia keväästä.
On uskomatonta miten sikeästi saaressa nukkuukaan. Talven jälkeen tosin kaapit ammottavat tyhjyyttään ja paikat kaipaavat pientä kohentamista, mutta pienen pintasilauksen jälkeen ollaan taas kovaa vauhtia menossa kohti kesää.
Hieman kuin blogini viime kuukausina, on Suomen kevät hiljalleen heräävä. Lomasta voimaantuneena tunnen tällä hetkellä pursuavani energiaa, ja on vaikea päättää mistä kaikesta aloittaisin.
Palasimme kotiin upean lämpimässä kevätsäässä perjantaina. Vaikka sääennusteet eivät näytä aivan siltä kuin parhaimmassa tapauksessa soisi, on luonto jo huumaavan kaunis. Miten nautinkaan taas lenkeistä koiran kanssa metsän siimeksessä, ihaillessani tätä kaikkea ihanaa valoa.
Tämä kevät on ollut pitkä ja kylmä. Ei vain tuntunut siltä, vaan aivan säätilojen keskiarvojenkin mukaan. Mutta juuri tälläkin hetkellä paistaa aurinko.
Lämpö. Kaipaan sinua jo.
Pääsin pihapuuhien makuun alustavasti vanhempieni puutarhassa. Tuolla Lounais-Suomen kolkassa kevät on aina askelta pidemmällä. Mutta nyt sielläkin se tuntui himmailevan.
Pääsiäinen on minusta aina ollut iloinen juhla. Se on omalla tavallaan erilainen kuin joulu: eihän niistä voi puhua samanaikaisesti! Pääsiäisenä tietää, että kevät on aivan varmasti jossain nurkan takana. Usein aurinko paistaa, ja pyhiä on vietetty haravoiden.
Koska elämäni kaipaisi tällä hetkellä yhden päivän lisää viikkoon, olemme vasta tänään antautuneet pääsiäistunnelmiin.
Hieman ujosti se nostaa päätään. Maatuneet lehdet melkein liiskaavat, mutta elämällä on suurempi voima. Olen istuttanut puutarhaani kolme jouluruusua, joista nyt jo toinen näyttää elämänvoimansa.
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 