Tätä aikaa

Tämä on tätä aikaa, kun haluaisi pitää kiinni joulukuusesta hinnalla millä hyvänsä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että se olisi jo valmis lähtemään. En halua antaa vielä periksi, vaan toivon sen sinnittelevän ensi viikonloppuun ilahduttamaan esikoisen synttäreitä.

Mieli palaa silti muutoin jo uuteen vuoteen. Havut ovat meillä vaihtuneet eukalyptuksen oksiin: niiden tuoksu on huumaavan voimakas. Ja olemus havuja kevyempi. Yksinkertaisella ohjeella (KLIK!) kokeilin ensimmäistä kranssiani näistä viehättävistä kaunokaisista.

Advertisement

Kaunis ja käkkäräinen kataja

”Inkeriläiset kertovat pienestä kylästä, jonka luona oli pieni kennäs eli kukkula. Kukkulalla kasvoi kataja jolla oli väkevä haltija.” 

-10 astetta ja maa valkoisena. Useana aamuna ulkoillessani koiran ovat lumihiutaleet leijailleet hiljaa aamun katuvalojen hämärissä. Mielessäni on soinut Suvi Teräsniskan Hiljaa leijaa maahan hiutaleet…Aamut ovat olleet kiireettömiä, ja valkoinen maailma niin kaunis.

”Kyläläiset aitasivat puun ja palvelivat sitä. Katajalle vietiin viljasadon ensimmäiset jyvät ja kun nainen synnytti annettiin ensimmäinen maito puulle.”

Kaksi viikkoa eikä yhtään vähemmän

Kaksi viikkoa eikä yhtään enempää. Ei yhtään vähempää. Jouluaattoon. Oma sairaslomani lähenee loppuaan. Aika on mennyt nopeasti, hetket ovat olleet hitaita. Toipuminen vienyt aikansa, voimia. Silti on onneksi pystynyt nauttimaan. Hetkittäin touhuta, lauleskella joululauluja, herkutella. Lueskella iki-ihania joululehtiä, ja teidän kaikkien upeita blogeja! Olla vain, kuunnella. Katsella tarkemmin kuin pitkään aikaan.

Olen pitkästä aikaa saanut innostuksen tehdä jotain, käsin. Pienin askelin on jaksanut taas leipoa: piparkakkukakkuja, leipää… Askarrella lasten kanssa. Pakastaa ensimmäiset lyhdyt. Sitoa havuja. Inspiroitua kuvista, kuvaamisesta.

Hulluna havuihin

Tai pitäisikö sanoa kransseihin? Tai molempiin? Sain menneellä viikolla yllättävän (ainakin itseni yllättäneen) kutsun visuaalisia tuotantoja tekevän Hey Lookin talvisten kranssien-workshoppiin Helsinkiin. Edes kahden viikon takainen polvileikkaus ja siitä toipuminen, ja viime päivinä iskenyt flunssa, ei pitänyt minua pois tästä illasta.

Mikä voikaan olla kauniimpaa kuin joulukuisen illan kaupunki: tuli mieleeni Mikko Kuustosen ja Irinan kaunis kappale Hiljaisin Helsinki, vaikka lunta ei vielä ollutkaan. Tunnelma workshopissa oli lempeä ja lämmin. Hey Lookin toimitila on vanhassa liikehuoneistossa katutasossa, jonka upea vanha kivilattia kiinnitti huomion heti ensimmäisenä sisään tullessa. Miksei tällaisia lattioita ole enemmän!