Kaunis ja käkkäräinen kataja

”Inkeriläiset kertovat pienestä kylästä, jonka luona oli pieni kennäs eli kukkula. Kukkulalla kasvoi kataja jolla oli väkevä haltija.” 

-10 astetta ja maa valkoisena. Useana aamuna ulkoillessani koiran ovat lumihiutaleet leijailleet hiljaa aamun katuvalojen hämärissä. Mielessäni on soinut Suvi Teräsniskan Hiljaa leijaa maahan hiutaleet…Aamut ovat olleet kiireettömiä, ja valkoinen maailma niin kaunis.

”Kyläläiset aitasivat puun ja palvelivat sitä. Katajalle vietiin viljasadon ensimmäiset jyvät ja kun nainen synnytti annettiin ensimmäinen maito puulle.”

Advertisement

Miten uskallan?

Miten uskallan olla näin onnellinen lumesta? Viime vuonna tähän aikaan suunnittelin hyppäämistä Nuuskamuikkusen matkaan kohti etelään. Tai vetäytyväni talviunille kuten Muumipeikko. Silloin oli märkää, pimeää ja mustaa.

Talvi tuli meille vuorokaudessa. Luvattu lumikaaos oli ehkä liioittelua, mutta illalla maailma oli valkoinen ja nenänpäätä nipisti pakkanen. Seuraavana aamuna esikoinen lähti kouluun joululauluja laulellen.

Lumi on ihanaa!

Joskus me sanomme:
Voi, kunpa sataisi lunta.
Voi, kunpa lumi jo tulisi.
Voi, kunpa se tulisi vuoren yli.
Voi, kunpa se tulisi tietä pitkin.
Voi!

Minun piti alunperin kirjoittaa jäälyhdyistä. Appelsiinilyhdystä, ruusulyhdystä, ilmapalloilla tehdyistä lyhdystä. Sillä tämä pakkanen… Mutta sitten tuli lumi. Maa on ollut valkoisena jo tovin. Tänään satoi kuitenkin talven kauneimmat hiutaleet. Ne leijailevat maahan kuin sadussa: kevyesti, viipyillen, pakkasilmassa tanssien. Valkoiset suuret lumihiutaleet.

Se tuli sittenkin!

Lumi! Pääkaupunkiseutu sai maanantaina kuin sokerikuorrutuksen mustalle ja märälle maalle. Juuri sopivasti, sillä pysyvä lumipeite tulee Helsinkiin keskimäärin noin 21. joulukuuta. Eilen taivaalta leijaili valkoisia hiutaleita roimasti lisää. Olemme jo aivan satumaassa! Lisää on tulossa, joten nautitaan ja ajetaan liikenteessä varovasti.

Jollei jouluna ole lunta

Myönnän. Joulumieleni koettelee minua. Se tirkistelee epätoivoisena peiton alta, kun kauhistelen tätä pimeyttä, ja arjen pyörityksen aiheuttamaa väsymystä. Se hiippailee salaa avaamaan jouluradion ja lämmittää glögin. Viikonloppuna se kokosi lasten kanssa piparkakkutalon, katto on kyllä vielä palasina.

Sitten se juoksee taas piiloonsa. Yrittää viskoa komerosta lisää joulukoristeita, sytyttää kynttilöitä. Pihavalot. On jo toinen adventti. Eikö valoa vielä ole riittämiin? Eikö lämpöä ole tarpeeksi?

On aika toisen adventin.