Aamuauringon paisteessa

Aamuauringon paisteessa

Aamuauringon paisteessa kaikki on mahdollista.
Mennyt kuuma kesä.
Maailman upein syksy.

Välillä roikun sienen hatusta rotkon reunalla,
sitten taas pidän jalkani tiukasti maassa ja tuijotan tähtiin.

Advertisement

Lokakuun aamuissa on taikaa

Kirkkaissa lokakuun aamuissa on ollut tänä vuonna omanlaistansa taikaa. Tänään on ollut harmaata, ja mielikin on lomasta huolimatta hieman apea. Mielessä pyörii kaikenlaista, erityisesti ystäväni.

Elämä on joskus arvaamaton, ja näihin hetkiin on tartuttava. Eilen oli juurikin tällainen kultainen aamu jolla ei olisi voinut olla parempi aloittaa muutaman päivän syyslomaa.

Ruohonjuuritasolla

Tiedätkö ne lyhyet pätkät hyttysistä, muurahaisista, kärpäsistä ja ampiaisista? Ne, joissa tapahtuu aina jotain huvittavaa: kärpäset jäävät kiinni hämähäkin verkkoon, muurahaiset väistelevät autoa? Vähän kuin omassa kesäelämässäsi.

Koska puolisoni on vakava valokuvauksen harrastaja ja objektiiveja löytyy laidasta laitaan, päätinpä minäkin viettää viikonloppua kirjaimellisesti ruohonjuuritasolla.

On ihan vähän vain hämmentävää miksi allergian takia inhoamista ampiaisista tulee oikean värisen kukan keskellä melkeinpä kaunis. Ehkä siksi, että kukka muistuttaa auringosta joka on tänään pysynyt tiukasti pilvien tuolla puolen.

Mustikoiden kypsymistä odotellessa

Tuskin ehtii viikko lopuilleen, kun on taasen viikonloppu. Joka katoaa pikaisessa pyrähdyksessä taivaan tuuliin. Mitä lähemmäs kesäloma koittaa (no, kyllä tässä vielä kaksi kuukautta saa kituuttaa), sitä ahdistavammiksi käy paluu viikon aloitukseen. Sunnuntaiahdistukseksi sitä voi myös kai kutsua.

Valokuvien myötä viikonlopun hienoja luontohetkiä (huom. suurin osa kuvista on mieheni ottamia, seuralaisenaan tänä viikonloppuna uusi superhypermegaobjektiivi). Näihin kuviin voinee palata, kun oikein ahdistaa. Kyllä luonto osaa olla upea!