Elämässä on kolme suurta kysymystä: Kuka olet? Minne menet? Puudutetaanko?
Maaliskuu ei oikeastaan voinut loppua paremmin kuin Miika Nousiaisen romaaniin Juurihoito perustuvaan näytelmään Kansallisteatterissa. Ystävän seurassa tietenkin.
Ihmisen syvimpiin ulottuva salaisuus yhdistää akuuttia juurihoitoa kaipaavaa, copywriterina toimivaa Pekka Kirnuvaaraa (Esa-Matti Long) ja hammaslääkäri Esa Kirnuvaaraa (Markku Maalismaa).
Viimeisten viikkojen vauhti jatkuu edelleenkin. Kaiken kiireen keskellä on ihana löytää paikkoja, joissa mieli todella tuntuu rauhoittuvan. Kun vajaat pari viikkoa sitten kävimme metsäretkellä kevättalvisessa Nuuksiossa, niin viime viikonloppuna uskaltauduimme jo meren äärelle Kirkkonummen Porkkalanniemelle.
Meren lähistöllä metsä oli jo huomattavasti runsaammin vapaa lumista ja polut jäästä.
Elämäni on viime viikkoina ollut kymmeniä artikkeleita, kirjoitettuja esseitä, määräpäiviä kotitehtäville. Kevät on alkanut hieman varkain: tänään vettä tosin suihki taivaalta siihen malliin, että luulin meidän hypänneen suoraan syksyyn. Mutta jää näyttää nyt sulavan vauhdilla!
Olenko joskus sanonut, että aurinko tekee minut onnelliseksi? Onnelliseksi vaikka aurinkoa ei ole ilman varjoja. Niitä, jotka katkaisevat tien vievät hetkeksi pimeyteen. Mutta sitten aurinko taas. Juuri kuten tänään.
Laskeuden pääsiäiseen hieman raskain mielin. Kuulin eilen työkaverini sairastuneen äkillisesti, todella vakavasti. Äkillisyys tuntuu absurdisti suhteelliselta, kun vuosia tavanomaisina jatkuneet harmittomat oireet saavat yht’äkkiä musertavan taustan. Kun muutama päivä sitten poti maailmantuskaa, on kovin äkkiä taas pienessä mikromaailmassaan.
Pääsiäisenä on hyvä rauhoittua lepoon. Sitä tämä aika on minulle, meille. Rauhoittumista ja yhdessä oloa yksin ja yhdessä. Jotain vanhaa ja rakasta: isoäitini marmorimunat. Kevään ensimmäiset kukat.
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 