Onko mitään kauniimpaa?

Viimeisten viikkojen vauhti jatkuu edelleenkin. Kaiken kiireen keskellä on ihana löytää paikkoja, joissa mieli todella tuntuu rauhoittuvan. Kun vajaat pari viikkoa sitten kävimme metsäretkellä kevättalvisessa Nuuksiossa, niin viime viikonloppuna uskaltauduimme jo meren äärelle Kirkkonummen Porkkalanniemelle.

DSCF9101.jpg

Meren lähistöllä metsä oli jo huomattavasti runsaammin vapaa lumista ja polut jäästä.

Lue lisää…

Kevään ensimmäinen

DSCF9050-4.jpg

Elämäni on viime viikkoina ollut kymmeniä artikkeleita, kirjoitettuja esseitä, määräpäiviä kotitehtäville. Kevät on alkanut hieman varkain: tänään vettä tosin suihki taivaalta siihen malliin, että luulin meidän hypänneen suoraan syksyyn. Mutta jää näyttää nyt sulavan vauhdilla!

Lue lisää…

Pääsiäisen rauhaan

Laskeuden pääsiäiseen hieman raskain mielin. Kuulin eilen työkaverini sairastuneen äkillisesti, todella vakavasti. Äkillisyys tuntuu absurdisti suhteelliselta, kun vuosia tavanomaisina jatkuneet harmittomat oireet saavat yht’äkkiä musertavan taustan. Kun muutama päivä sitten poti maailmantuskaa, on kovin äkkiä taas pienessä mikromaailmassaan.

image

Pääsiäisenä on hyvä rauhoittua lepoon. Sitä tämä aika on minulle, meille. Rauhoittumista ja yhdessä oloa yksin ja yhdessä. Jotain vanhaa ja rakasta: isoäitini marmorimunat. Kevään ensimmäiset kukat.

Lue lisää…

Mustaa ja valkoista

Eilinen päivä oli synkkä. Maailma tuntui mustalta, vaikka ulkona paistoi aurinko. Ajatukset tuntuivat pysähtyvän tuon tuosta. Sekoittavan uutisvirran hämyisen pölyisistä lentoterminaaleista omaan todellisuuteen: aurinkoiseen kotipihaan, lasten leikkiin ja nauruun.

SAM_4988

Maailman rumuus ja kauneus sekoittuvat, kun rakastun itsekin mustaan. Tosin vain peltiseen materiaan. En luoteihin, vihaan, kiukkuun. Ikuiseen katkeruuteen.

Lue lisää…