#joulurauhaa

Minulla on muutama kovin huono päivä takana. Tiistaina kuulin opiskelukaverin yllättävästä ja äkillisestä kuolemasta. Vielä eilenkin tunnuin olevan asiasta lamaantunut. Myös muut asiat ympärilläni kasaantuivat. 

Viime yönä nukuin sentään kunnollisesti. Yön aikana taivas oli heittänyt maahan valkoisen, kuin tomusokeripeitteen. Edellisillan kireä pakkanen oli hellittänyt.

Kaupungissa valitsin ruuhkabussin asemesta kävelyn työpaikalleni. Miten mieltäni piristikään kohtaaminen ja pimeydessä kaikunut iloinen ääni ”Hyvää joulun odotusta!”.

Kiitin hämmentyneenä. Juuri silloinkin Jouluradio soi kuulokkeissani. 

Muistin taas miten vähän iloon tarvitaan. Ja joulumieleen. Kiitos ❤

#kuuluujouluun #joulurauha #jouluradio

”Äiti, koska tulee joulu?”

”Äiti, koska tulee joulu?” kuuluu pieni ääni kuiskaavan. Kun arki on vilinää ja vilskettä, kiireistä ja kaaosta, käy niin että lupauksia siirretään päivästä toiseen.

Mutta jostain tulee joulu. Se hiipii hiljaa sydämeen kaupungin kaduilla. Hiljaisina hetkinä illan pimetessä. Pienen pienissä tuokioissa. Kynttilän liekissä. Odotuksissa ja toiveissa. Hiljaa hiipii sydämeen. 

Lue loppuun

Marraskuu

Marraskuu on ollut kiireinen kuin mikä. Aurinko on etsintäkuulutettu, ja joulumieli lepää vielä sijoillaan. Minulle Muumilaakson marraskuu tuo silti kaiken harmauden keskelle.

Toivon.

Metsä oli sateesta raskas, puut aivan hiljaa. Kaikki oli lakastunut ja kuollut, mutta maatuneesta maan kamarasta nousi kohisevalla voimalla myöhäissyksyn salainen puutarha – kiiltävien turvonneitten kasvien outo lajisto, jolla ei ollut mitään tekemistä kesän kanssa.

DSCF2027.jpg

Vaikka väsymys ja flunssan alku uhkaavat painaa silmät kiinni. Ja vetämään peiton vielä kerran korviin. Mutta sittenkin illan lenkki koiran kanssa metsässä tuo kaiken niin lähelle.

Lue loppuun