Levottomat jalat – miksi matkustan?

En tänä vuonna päässyt monen asian summana Matkamessuilla. Sinänsä se ei kamalasti haitannut sillä minulla on melko selkeänä visio siitä mihin seuraavat reissuni, tai siis perheemme reissut suuntautuvat. Kuuntelen kyllä puolisoanikin, ainakin toisella korvalla 😀 Toisaalta matkoissamme on aina hieman sateisten päivien nettisurffailujen, halpojen lentotarjousten ja yllytyshullun minän mukanaan tuomaa sattumaa. Kun on useamman vuoden haaveillut reissusta pieneen saarivaltioon, voi yllättäen löytää itsensä jostain paljon isommasta. Tai päinvastoin.

Matkustaminen ei kuitenkaan meillekään ole mitenkään itsestäänselvää. Usein haluttua reissua varten säästetään pitkään ja hartaasti, joskus lentolippujen ostaminen melkein vuoden ennen matkan määräaikaa ei ole kärsivällisyyden kannalta ehkä se paras vaihtoehto. Mutta ainakin toistaiseksi ainakin odotus on palkittu ruhtinaallisesti.

Lue lisää…

Uutta energiaa. Ja aurinkoinen Andalusia osa 3/3

Jos helmikuussa päätinkin panostaa pitempään nukkumiseen, niin tässä kuussa olen päättänyt ottautua kropan hyvinvointiin. Kävin tänään jumpassa miten-kauan-sitten-lie-ollutkaan-viime-kerrasta. Tunne on jo nyt käsittämätön. Tästä on hyvä lähteä kohti kevättä!

Valon määrä on kasvanut meilläkin huimasti. Matkan jäljiltä kaipaan kuitenkin vielä lämpöä, ja värejä. Matkakuume on hieman kuin krapula, ja se on ainakin minulla pahimmillaan heti matkan jälkeen. Siksi viikonlopun kunniaksi vielä viimeisen kerran Andalusian upeisiin maisemiin ja historiaan.

Sevillasta teimme neljäntenä päivänä retken puolentoista tunnin ajomatkan päässä olevaan Cordobaan. Viimeistään Cordobassa tuntui kuin Andalusian alueen rikas historiallinen menneisyys heräisi todella henkiin. Alueen rikas historiaperintö ja sen vaikutteet juontavat kauas: Andalusian alue oli 800 vuotta arabien valtaama, ja kristityt valloittivat sen takaisin maureilta vasta v. 1492.

La Mezquitan Appelsiinipihalla.

Lue lisää…

Hei hei helmikuu! Aurinkoinen Andalusia osa 2/3

Helmikuu ei voisi päättyä paljon paremmassa ja kauniimmassa säässä. Valon voima on kyllä mahtava: jollain tapaa se jää tästä kuukaudesta päällimmäisenä mieleen. Aurinkoinen Andalusia ja erityisesti Sevilla tarjoili meille tältä osin parastaan.

Sevillassa ajoimme auton parkkitaloon ja siellä se saisikin olla päivät. Huoneistomme sijaitsi aivan Sevillan keskustassa, joten kapeat mukulakivikadut eivät missään nimessä houkutelleet ajelemaan huvikseen.

Lue lisää…

Aurinkoinen Andalusia osa 1/3

Rysähdys kohti kevättä. Kun puut kaatuvat ja loma tekee tehtävänsä. Mutta aloitetaanpa alusta. Olimme hädin tuskin ehtineet poistumaan reilu viikko sitten pihaltamme kohti lentokenttää, kun kevät rysähti. Lähtöpäivälle sovittu puunkaato toisi muutoin varjoisalle pihallamme aimo annoksen ihanaa kevään valoa. Tuntui, että symbolisesti tämä sopi talviloman aloitukseen hyvin. Kohti kevättä ja valoa.

Tänä talvena suuntasimme hiihtolomalla aurinkorantojen sijasta Espanjan Andalusiaan. Kohde valikoitui täysin sattumalta lentotarjousten perusteella, ja olettamuksella että näin eteläisessä Euroopassa kevät olisi jo ehkä lähtökuopissaan. Matkan reitti tarkentui syksyn mittaan: Malaga-Ronda-Sevilla-Granada-Malaga. Reitin varrelta tuntui jokaisella suunnittelukerralla löytyvän paljon upeita kohteita.

Lensimme ensimmäisenä lomapäivänä Malagaan. Kolme tuntia myöhässä olevan lennon jälkeen, Andalusian reilun 10 asteen lämpötila tuntui joka tapauksessa melkein kuin kesältä. Vaikka olimmekin odotuksesta väsyneitä, ajoimme illalla vielä yöksi Rondan kylään.

SAM_4621
Ronda on yksi Andalusian valkoisista kaupungeista (pueblos blancos). Sen tekee erikoiseksi sijainti: 30 000 asukkaan kaupunki on nimittäin rakennettu korkealle vuoristoon ja kylän halkaisee 120 metriä syvä El Tajo-rotko, jonka yli on rakennettu 1700-luvulla silta Puente Nuevo. Kylän vanhakaupunki on maurien rakentama.

Lue lisää…

Siellä missä kuljimme: ranskalaista jogurttia ja matkasuunnitelmia

Joka ikiseen paikkaan jossa ihminen on kulkenut jää muisto hänestä. Se on useimmille näkymätön mutta ne, jotka tuntevat tuon ihmisen ja rakastavat häntä, näkevät sen kuvan aivan selvästi mielessään kun he kävelevät ohi.

Niin kauan kuin nuo rakastavat ihmiset ovat olemassa, niin kauan säilyy myös kuva, myös silloin kun itse kulkija on kuollut. Sen vuoksi kaduilta kohoaa joskus lämpöä meidän kävellessämme niitä pitkin. Siitä me muistamme kaikki ne ihmiset jotka ovat siellä kävelleet, rakastaneet ja vihanneet ja toivoneet ja kärsineet.

Muista se, Henriette kiltti: niin kauan kuin joku tietää meidän kulkeneen täällä ja niin kauan kuin joku muistaa meitä lämmöllä, kadut kantavat meidän nimeämme.

Ja nämä muistot säilyvät sydämessämme. Lumi peitti jääksi muuttuneen loskan ja puut saivat kauniin puuterikuorrutuksen. Eteläiseen Suomeen saatiin taas ainakin muutamaksi päiväksi satutalvi. Meillä on kotona kuitenkin muisteltu hieman menneitä.

Juuri tähän aikaan parina viime vuonna toteutimme unelmaamme talvilomasta auringossa ison meren takana. Guadeloupe on yksi niistä muistoista, joita kannamme sydämissämme. Yksi paikoista, jossa on muistoja, ja joihin voisi palata uudelleen ja uudelleen. Nähdäkseen, että ne ovat edelleen olemassa.

SAMSUNG CSC
Kaukana.

Nämä vieraiden paikkojen, matkojen, muistot saattavat olla muurahaisen kokoisia. Ne voivat olla ruokia, leikkipaikkoja, kukkia, rantoja, ihmisiä, satunnaisia kohtaamisia ja ohikiitäviä hetkiä. Kohtelias setä, kaupungin paras jäätelö. Kaikista Guadeloupen ihanista ja upeista hetkistä meillä on viime viikonloppuna muisteltu loma-aamiaista!

Lue lisää….