Kohti talvea

Tänään on ollut pakahduttavan kaunis syyspäivä. Ja siten aivan täydellinen parin päivän syysloman aloitukselle. Onneksi kaikkea ei tarvitse tallentaa kameralle vaan voi rauhassa keskittyä hengittämään syvään, ja kävelemään rauhassa koiran tahtiin.

Viime viikonloppu oli viimeinen saaressa. Vielä käymme jonakin lähiviikonloppuna katsomassa, että paikat ovat kunnossa ja nostamme veneen. Sitten on aika viettää loppusyksyn ja talven viikonloppuja kotona.

Lokakuun aamu.

Lauantaina satoi kaatamalla, se olisi kyllä hyvinkin voinut ottaa opikseen sunnuntaista. Harmaan ja hieman utuisen aamun jälkeen aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta tuoden meille aivan mahtavan viikonlopun.

Advertisement

Tähtiä ja valoja

Olen koko kesän odottanut tätä ajankohtaa. Loppukesää, jolloin yön tummansinessä hohtaa miljardeja, miljardeja, miljardeja…taivaan valoja.

Tähtiä. Ensimmäiset tähtikuvat saavat nyt hieman odottaa.

Sininen on…

”Sininen on yleisnimi sinisille väreille, jota aistiaan näkökuvassa, kun silmän siniselle (B) valolle herkät tappisolut ovat muihin valoihin (R,G) nähden selvästi aktiivisempia. Siniset sijoittuvat spektrillä lyhytaaltoiseen päähän eli ovat aallonpituudeltaan noin 360-490 nanometrin mittaluokan välissä.” kertoo Wikipedia. 

Muistatko sinä Täti Sinisen, Kaarina Suonperän? Istuin lukion jälkeisenä välivuotena kansalaisopistossa täti Sinisen tapakoulutusluennolla. Muistan liki koko ajan ihmetelleeni, miten joku voi pukeutua vain siniseen. Toki täytyy myöntää, että hänen persoonaansa se sopi.

Kun aika pysähtyy

Tällä hetkellä ainoa paikka, jossa aika pysähtyy on mökki. Kun viikolla juoksee edestakaisin (olen ehkä todennut tämänkin jo tuhannesti), on huojentavaa puolen omaisuuden pakkaamisen ja ruuhkassa kaupassa seisomisen jälkeen saapua mökkirantaan. Vaikka vielä täytyy kantaa tavarat mökille ylämäkeen, täyttyvät keuhkot ilmasta joka sisältää varmastikin jonkinlaista pökerryttävää eliksiiriä.

Mistä sen tietää?

Että on kesä? Ilmat ovat muuttuneet helteisistä hyytäviksi, mutta meillä lasketaan päiviä kesähoidon loppumiseen. Viikot tuntuvat juoksevan entistä nopeampaan ja on vaikea pysytellä mukana. Taivaalta sataa vuorotellen rakeita, vettä, ja sitten taas paistaa.

Aika alkaa hämärtyä. Uutta ja vanhaa. Mutta juuri tässä ja nyt. Se on täällä, vaikka sen kädet ovat jäiset ja puhallus viileä.