”Hemuli haki epätoivoisesti jotain hupaisaa ajatusta, joka voisi pyyhkäistä aamuapeuden, hän haki ja haki ja verkalleen hänen mieleensä johtui muuan ystävällinen ja etäinen kesämuisto. Hemuli muisti Muumilaakson. Siitä oli kamalan kauan kun hän oli käynyt siellä, mutta yhden asian hän muisti ihan selvästi.”
Tämä viikko on mennyt hieman sumussa. Lähestyvästä joulusta ja joulunajan hehkutuksesta huolimatta, olo on ollut todella raskas ja väsynyt. Pimeydellä täytyy olla tähän vaikutuksensa. Tuntuu vain siltä kuin voisi nukkua viikon putkeen, ja siltikin väsyttäisi. Aurinko on näyttäytynyt ehkä muutaman kerran, silloin kun istun töissä. Neljän tiukasti umpeen vuoratun seinän sisällä. Siksi palaan nyt hetkeksi valoon ja pieneen muistoon kesästä.
kun taivaalta sataa valkoisia hiutaleita 