Kanervarakkautta

Syksy saapui meille etelään lokakuun myötä toden teolla. Lokakuu toi kylmät tuulet, pakkasen puremat aamunurmet, ja ihanan rapisevan vaahteralehtikasan pihalle. Upea ruska säihkyy vielä silti monin paikoin.

dsc_3086

Pihalla pinkit krysanteemit saivat väistyä syksyisten värien ja niiden inspiroimien koristekaalien ja kanervien myötä. Koska rakastan syksyä, niin syksyn kukat saavat tietenkin armottoman ihailunsa minulta: rakastan niiden karua kauneutta ja siitä miten ne tekevät syksystä täyden.

Lue lisää…

Vihervoimaa

Mikään ei ehkä tähän aikaan vuodesta ole yhtä terapeuttista kuin hankalan työpäivän jälkeen vetäytyä pihalle puuhaamaan ties-mitä-sattuu-mieleen-tulemaan. Välillä kädessäni on lapio, välillä kastelukannu. Ja sitten taas olen kädet mullassa.

Olen viime päivinä myös kantanut taimia pihamaalle: vielä ne meillä versot ruukuissaan. Mutta tyytyväisinä saamastaan auringon valosta ja lämmöstä.

SAM_5329

Lue lisää…

Rakastan!

Piha näyttää edelleen vain harmaalta ja ruskealta. Tuntuu kuin kirjaimellisesti ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolen. Kaipaan jo niin kevään vehreyttä, huumaavia tuoksuja jotka sekoittavat pään lempeissä illoissa. Kevät tuntuu juuri nyt niin pitkältä ja kylmältä. Aina välillä tavoittaa lämpimän jossain hiljaa, mutta sitten se on taas poissa.

Viikko on ollut sekava. Mutta myös jotain aivan muuta. Voitin lähipuutarhamme arvonnassa kassillisen orvokkeja, kiitos Puutarhanikkarit! Eilen kipaisin illalla hakemassa keväisen huumaavan voittoni. Vaikka miten rakastankin valkoista, niin mukaan lähti punaisen keltaisia kaunokaisia. Josko nämä toisivat lämpöä, ja väriä.

DSC_1568

Toinen syy puutarhakäynnille olivat nämä kaunokaiset. Miten kukaan voisi vastustaa jouluruusuja, minään vuodenaikana. Voi miten rakastankaan!

Lue lisää…